Pyörin Berliinissä

Vuokrasin fillarin ja huristelin ympäri Berliiniä. Pyörän selästä näkee enemmän. Pyörä oli mallia mummopyörä, vaihteeton. No, sillä ei päässyt hurjastelemaan. Viikonlopun pyöräretkiltä tarttui siis kännykuvia:

Kaupungin rönsyilevää vihreyttä en lakannut hämmästelemästä. Kolmen ja puolen miljoonan ihmisen kivikaupunki on kuin maalla olisi: niittyä, luonnontilaista sarkaa...kasvitkin saavat elää Berliinissä vapaasti. 

Letkeä fillarini oli mikrosirukoodattu polkupyörävarkauksia ajatelllen. Kympillä sai 24 tunniksi pyörän käyttöönsä.

Tiergartenin keskeltä.

Lauantai-iltapäivällä Tiergartenin keskellä oli leppoisa ilmaiskonsertti.

Viisi kiveä viideltä eri mantereelta.

Juutalaisvainojen muistomerkki.



Vaikka Berliinissä turvallisempaa onkin pyöräillä kuin Helsingissä, onnettomuus oli sattunut ja siitä muistutuksena tämä muistopyörä.

Helsingin polkupyöräpolitiikkaa on syytä moittia ja arvostella, on se niin lapsenkengissään ja ala-arvoisesti hoidettu. Valtioneuvostoa myöten ollaan huolissaan ihmisten liikkumattomuudessa, mutta kaikin keinoin estetään esim. pyöräily Helsingissä: rotvallinreunakiviä reiteillä, pyörätiet loppuu ja alkaa miten sattuu, välillä pitää ajaa ajoradalla bussien ja autojen seassa, pyörätiet puikkelehtivat milloin jalkakäytävillä milloin autojen seassa. Kuten tuttu pienten lasten isä sanoi: Helsingissä pyöräilevät vain hullut - oman lapsen kanssa ei uskalla lähteä edes Kulosaaren sillalle, jossa koko kaupungin kevytliikenne ahdetaan metrin leveään ränniin.

Helsingin pyöräilystä vaarallisen tekee myös keski-ikäistyvät äijät, jotka ajavat kuin autolla: kovaa, kilpaillen ja muista piittaamatta. Kun sen yhdistää puutteellisiin pyöräväyliin, lopputulos on armoton: kotikaupunkini Helsinki on vaaralllinen kaupunki pyöräillä. Tarttis tehrä jottain? Kuntavaalit 2012 hoi? Kuka lupaa tehdä pyöräasioille jotain?

Näin komea näkymä yllätti ykskaks Berliinissä pyöräilevän.

Berliinin julkinen liikenne saa 10 pistettä! Pysäkeilllä valotaulut kertovat seuraavien vuorojen saapumisajat ja liikenne on tiheätä, odotella ei tarvitse. Tegelin lentokentällekin hurautin vauhdikkaasti kahdella bussilla. Berliinissä liikennesuunnittelua on näemmä tehty julkisen liikenteen ehdoin.

Sunnuntaina punavalkoisin siiviin illaksi kotiin. Berliinin aurinko heitti jäähyväiset AirBerlinin koneeseen, lähtökiitoa odotellessa.

Prenzlauer Berg

Kielikoulu, German Language School GLS, sijaitsee koillisosassa Berliiniä, kaupunginosassa nimeltään Prenzlauer Berg.  Entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa eli Itä-Saksassa aluetta asuttivat pääsääntöisesti intellektuellit, taiteilijat ja opiskelijat. Nyttemmin kaupunginosan ikivanhoja suuria korttelikerrostaloja on saneerattu ja kaupunginosan arvo on noussut. Prenzlauer Bergissa on koko Saksan mittakaavassa eniten lapsia, siis lapsiperheitä suhteutettuna asukasmäärään / km2.

Vaikka saneerattu onkin, tyypillinen näkymä on, että joka toinen talo on juuri upeasti peruskorjattu, joka toinen lähes asumiskelvottomassa kunnossa. Kun viime vuosina näitä ikivanhoja taloja on sitten alettu kunnostamaan lattiasta kattoon, on sattunut yllätyksiä: paljastunut huoneistoja, joista on lähdetty Berliinin muurin murtumisen päivänä hyvin äkkiä: jääkaappiin on jäänyt ruoat ja kaikki muukin on ollut 20 vuotta koskemattomana. Omiin silmiini viimeinen tämmöinen uutinen sattui pari vuotta sitten.

Myös kielikoulu on remontoinut vanhoista isoista taloista kokonaisen kampusalueen useinen rakennuksineen. GLS on vanha ja arvostettu, isolla volyymillä toimiva kielikoulu. Vuosittain sen kursseille osallistuu yli 50 000 opiskelijaa, kaikkialta maailmasta. Vuoden jokaisena maanantaina alkaa alkeiskurssi - tämäkin kertoo suuresta volyymista, sillä monella muulla kielikoululla alkeiskurssi alkaa vain kerran kuussa.

Kielikoulu on ostanut kampuskorttelistaa suojelutalon, valtavan 8-kerrokseisen korttelitalon, josta se nyt ryhtyy remointoimaan vielä lisää opetus-, majoitus- ja muuta tilaa käyttöönsä. Talon suojeluohjelmaan kuuluu vaatimus palauttaa alakerran - aikoinaan julkinen - uimala alkuperäisasuun ja uimakäyttöön. Niinpä GLS mainostaakin jo, että tervetuloa kahden vuoden kuluttua kurssille - ja koulupäivän jälkeen uimaan. Taidan tulla!

Samaisessa kaupunginosassa asuu sattumoisin myös ystäväni Connie, joka on alkujaan itäsaksalainen. Tutustuin häneen espanjan kielikurssilla Las Palmasissa muutama vuosi sitten. Käytiin perjantaina Connien kanssa syömässä ja Connie esitteli Prenzlauer Bergin kaupunginosaa. Eräässä puistossa oleili sulassa sovussa valtavasti lapsiperheitä, alkoholisteja ja muuta väkeä. Puiston keskellä sijaistee alkoholisteille tarkoitettu toimintatalo ja sen vieressä lapsiperheiden käyttöön tehty upea leikkipuisto.

Yllättäen jouduimmekin Connien kanssa lastenhoitoon, kun Connien afrikkalaisen naapuriperheen kaikki alle  kouluikäiset lapset pelmahtivat puistoon samaan aikaan ja meidät nähdessään lasten äiti sai hyvän tilaisuuden kipaista kauppaan. Connien 11-vuotias tytär on naapurin lapsille kuulemma kuin isosisko, joten Luca hoiti homman, mutta lasten 3-vuotias veli tahtoi välttämättä leikkiä minun kanssani. Saksan kielen taitoni riitti juuri ja juuri 3-vuotiaan tasolla: osasin kysyä nimen ja iän hehe:) Jälkeenpäin kuulin, että afrikkalaisperheen lapset puhuvat myös englantia, sillä koti on kaksikielinen.

Prenzlauer Bergistä jatkoin kielikoulun perjantai-illan bileisiin: La Ultima Fiesta Karakas-nimisessä palmupaarissa Kurfürstenstraßella. Paikka oli hauskan kotikutoinen, kellarikerroksessa. Hmmm... siitäpä tulikin mieleen, että jotain ainutkertaista katoaa tunnelmasta, kun suomalaisviranomainen vaatii julkisista vapaa-ajan viettopaikoista saman kaavan mukaisia kirkkaine valaistuksineen, standardilevyisine ovineen jne.

Onko viranomaisesta tullut Suomessa ikäänkuin holhoaja, joka tarjoaa aikuisille ihmisille turvaa, mutta ottaa samalla aikuisilta vastuun pois? Hyvää tarkoittava kääntyy päälaelleen: kun viranomainen takertuu jokaiseen asiaan, aikuinen kansalainen passivoituu ja alkaa vaatia lisää sääntöjä ja kontrollia, sysää vastuun viranomaisille?

Voihan vitsi

Bussikuski sutkautti jonkun vitsin, jota en ymmärtänyt. Ja kotiin palatessani talomme etuoven lasia pesi rouva, joka kipusi tikkailta alas minun tullessa ja sanoi jotain hauskaa, mikä meni ohi. Voihan vitsi!

Mutta mikä viikko! Mikä kurssi! Mikä ryhmä! Mitä ihmisiä!

Minun osaltani kurssi päättyi tähän viikkoon, joten sain perjantain päätteeksi todistuksen suoritetusta 20h alkeiskurssista. Kyllä viikossakin jotain oppi.

Berliini 2012

Muut jatkavat vielä ainakin kaksi viikkoa. Korealaiset jatkavat vielä 5 kk ja 3 viikkoa. Heillä taitaa olla meneillään projekti, joka tuo saksan opsikelu- ja työskentelykielitaidon. En tullut kysyneeksi miksi kukin saksaa opsiikelee, mutta arvelen että Gleb ja Joshué, moskovalainen lentokoneinsinööriopiskelija ja pamplonalainen autotekniikan (insinööri?)opiskelija, tarvitsevat saksaa ammateissaan. Madridilaisen juristin mies on saksalais-ranskalaisesta perheestä, joten siinä lie Irenen syy. Me loput humanistit sitten kukin mistäkin syystä.

Miten se olikin niin hersyvän tehokas ja mukava ryhmä!

Oppikirjamme sivusi myös Saksan maantietoa, joten niissä kohti muilta mantereilta tulleet aina hiukan tippuivat kärryltä. Onko Österreich osa Saksaa? Mitä ovat Bundesländer? Missä on Hamburg?, australialainen, nigerianjenkki, jenkki ja korealaiset kyselivät kun tehtiin ryhmätöitä.

Metroaseman seinällä ollut mainos vaati jo vähän kielileikkiä. Saksalaisille suunnattu sanaleikittely aukeaa saksan sanalla uutuus "neuheit" ja romaanisten kielten (portugalin?) superlatiivipäätteellä -issimo.

Opetus oli tasokasta. Saksalaisiltahan se sujuu: tarkasti, täsmällisesti ja pedagogisesti rakennettu viikko. Yhden opettajan sijasta kaksi: aamupäivisin Martina ja iltapäivisin Jana. Martinan opetusta seurasin erityisen ihaillen: kokenut kielenopettaja osaa pidättäytyä vain tutuissa sanoissa, vahvistaa tuttuja asioita ja edetä selkeästi, kerrata säännöllisesti. Kertaus on opintojen äiti, erityisesti uuden kielen oppimisessa.

Loistava loman päättävä viikko. Tänne voinee  palata uudestaan, mutta samanlaista ryhmää ei tule, se on varma. Ryhmämme oli sikälikin hauska kokoonpano, että meistä kukaan ei ollut varannut koulun kautta huonetta v aan kukin oli etsinyt ominpäin majoituksensa. Korealaisia lukuunottamatta olimme kukin liikkeellä yksin. Ja jotain yhteistä ammatillista orientaatiotakin ryhmässämme taisi olla: tulevia pyskologeja, musiikki- ja toimintaterapeuttia, sairaanhoitajaa. Juristi, egyptologi ja minä taas vauhkotsimme yhdessä ihmisoikeusasioita.

Kaikkien häkellyttävin kielenoppija oli tietysti Idi, nigerialaissyntyinen egyptologi, joka vapaa-ajallaan kääntää kuolleita kieliä (tai polttaa sikareita ja juo viskiä sikariklubilla). Idi kertoi olleensa kerran Afrikassa arkeologisilla kaivauksilla, joilla työkielinä olivat arabia ja paikallinen heimokieli. Kesän mittaan kuulemma alkoivat auttavasti sujua molemmat:p ...kuten tällä viikolla näytti käyvän saksan kanssa:)

Kids 4 Peace

Sattuipa silmiin mainio uutinen: Kids 4 Peace -liike kokoaa 11-vuotiaita juutalaisia, islamilaisia ja kristittyjä samalle leirille. Tavoitteena on, että leirillä tutustutaan toinen toisiinsa ja mm. seurataan toisen uskontokunnan tapoja. Kids 4 Peace -liikkeen leirien osallistujat ovat israelilaisia, palestiinalaisia ja yhdysvaltalaisia. Lasten perheet kutsutaan myös prosessiin mukaan.

Yhteistyö ei pääty 11-vuotiaiden leiriin vaan saa jatkoa, sillä samat leiriryhmät tullaan kutsumaan uudestaan yhteen - kymmenen vuoden kuluttua. Yhteisnimittäjähän näille kolmelle uskonnolle on "kirjauskonnot": sisaruskonnoista on kyse; "saman Abrahamin jälkeläisistä", kuten Kids 4 Peace -liikkeessä korostetaan.

Suuressa maailmassa ollaan jo tosissaan uskontojen välisessä vuoropuhelussa, kun eri uskontokuntiin kuuluvat elävät rinnakkain. Eurooppalaistuva islam on kiinnostava ilmiö sekin: millainen uskonto siitä "länsimaisena painoksena" vielä tulekaan?

Berliini 2012.

Nuoruuden ystäväni kuvasi uskontoja toisiinsa nojaaviksi tikapuiksi: mitä alempana oman uskonto(-filosofia)nsa tikkailla seisoo, sitä etäämmällä näyttävät olevan muutkin. Ja vastaavasti mitä korkeammalle uskontonsa opetuksissa on noussut... kunnes ykskaks ollaankin yhdessä ja samassa pisteessä. Tälläista ajatustahan kirjauskontojenkin piirissä on, kun vuosittain mm. Lähi-Idässä kolmen uskonnon edustajat kokoontuvat yhteisseminaareihin.

Täällä Berliinissä uskontojen väliset skismat heräsivät taas eloon kun vierailtiin juutalaismuistomerkeillä. Eivätkös ne samaa Jumalaa rukoilleet...kuin kristityt natsitkin?

12 ihmistä

Opiskelijatusinamme.

Ryhmäpalapeli täydentyi, kun tänään opittiin kysymään

Was bist du von Beruf? Mitä olet ammatiltasi?

Wie sind deine Hobbys? Mitä harrastat?

Nigerianjenkki on mahtava mimmi! Egyptologi, arkeologi. Harrastaa sikariklubia, kuolleita kieliä sekä hieroglyfejä.

Hollanninchileläinen on diplomaattiperheen vesa, taloustieteiden opiskelija.Asunut myös Japanissa ja Nigeriassa. Muistaa aina kohteliaan lausahduksen kun joku aivastaa. Harrastaa urheilua.

Minä olen täällä der Sozialarbeitet, sillä yritin jättää kertomatta olevani opettaja, joten  kerroin jotain ympäripyöreätä nuorten parissa työskentelystä ja kun Saksassa he ovat die Sozialarbeitet, olen sitä minäkin nyt. Ja ihan mielelläni olenkin. Harrastan teatteria, uusiin ihmisiin tutustumista ja viinejä.

Venäläinen on 19v ja opiskelee lentokoneinsinööriksi ja harrastaa mm. ohjelmointia. Korealaiset harrastavat jalkapalloa ja opiskelevat. Madridin mimmi on 35v juristi ja harrastaa skeittausta! Pamplonan kundi on 20v., opiskelee autotekniikkaa ja harrastaa laajasti urheilua sekä kieliä.

Englantilainen on toimintaterapeutti ja skotti opiskelee psykologiksi, molemmat harrastavat musiikkia. Kalifornialainenkin opiskelee psykologiksi ja harrastaa koiransa kanssa pitkiä kävelyjä sekä kuuntelee musiikkia.  Australilainen oli tänään poissa. Ope on 54v ja laulaa gospel-kuorossa. Toinen ope on 32v ja harrastaa lukemista sekä musiikkia ja on myös musiikkiterapeutti.

Tusinamme on viritetty samalle taajuudelle nauramaan, se on hersyvän herkässä. Espanjalaisia naurattaa kun minulla lipsahtelee saksan alkeideni sekaan espanjalaisia sanoja. Niitä lipsahtelee myös kaupungilla nopeissa tilanteissa - kun pitää pyytää anteeksi tms. Mutta ehkä se on aika ymmärrettävää, olenhan juuri asunut 10 kk Espanjassa. Minua taas huvittaa ja hellyyttää espanjalaisten vaikeudet: pamplonalainen kysyi tänään, kirjoitetaanko joku sana veellä vai beellä. Espanjassahan ne ovat sama äänne.

Kaikkia meitä hymyilyttää kun korealaiset yrittävät ääntää saksaa. Korealaiset ovat opetelleet tähän mennessä jokaisen sanan ulkoa ja kolmessa päivässä ovat saavuttaneet jo melkoisen sanavaraston. Molemmat hymyilevät koko ajan.

Huh hellettä! Onneksi läheltä löytyi maauimala.

Viherkaupunki

Tunnustan: en tiedä Berliinistä mitään!

Mutta onko täällä siis ollut takavuosina jokin vihervallankumous?

Otettu kivikaupunki takaisin ihmisille?

Lakkautettu kaupunkisuunnitteluviraston puisto-osaston jyrkkä linja?

Annettu luonnolle tilaa, annettu vihertävän ruveta rehoittamaan?

Tämä on viherkaupunki. Täällä ei leikata nurmea tai pensasta muotoon - eikä uskotella, että puun oksa olisi turvallisuusriski autolle. Helsinki on yksityisautoilijoiden ehdoilla elävä, Berliinissä menee ensin omalla voimalla kulkevat (lue: polkupyörät) ja bussit. Helsingissä polkupyöräily on hengenvaarallista, täällä pyöräilijöitä kunnioitetaan.

Mutta se vihreys ja rönsyilevyys:

Kaupungin vähistä nurmikoista saa näyttäviä, kun jättää ruohonleikkurin varastoon ja antaa nurmesta kasvaa NIITYN!

Miksi Helsingissä on niin tylsää ja tosikkomaista?
Tämmöisestä pianostakin olisi jo tehty sata valitusta ja pelottava Rakennusvirasto sekä STOP Töhryille -osasto olisi jo pirstonut pianon ja kiinteistönomistajasta olisi tehty rikosilmoitus.

Keskellä miljoonakaupunkia!

Vilkkaan kadun varrella, kirjadivarin ikkunan alta.

Luomukauppa. Tämän lisäksi katukuvassa on paljon biomarketteja, jotka myyvät lähi- ja luomuruokaa.

Ei puistosta, vaan kadulta.

Wo wohnen Sie?

Eilen Helsingissä naapurintyttö, 5 v, uteli minne menen ison laukun kanssa.

"Menetkö sinä YKSIN Berliiniin?" Rauhoittelin, että on minulla siellä ystävä.

"Asuuko se siellä?"

"Eikö se tule sieltä koskaan pois?"

"Minulla ainakin tulisi ikävä, jos minun ystävä ei koskaan muuttaisi takaisin."

"Hyvää matkaa Berliiniin!"

Kun olin jo kotipihan laidalla, pihalta kuului vielä

"Pidä huolta itsestäsi!"

"Älä eksy ilman kaveria!"

No, naapurin Ellille terveisiä, että nyt minulla on taas 11 uutta ystävää. Kielikurssiryhmämme nääs on täysi, kokonaista 12 henkilöä. Tänään sitten aloitettiin saksan alkeista ja vaikka total beginners olemmekin, tuntui aika moni kyllä jo osaavan peruusfraasit, lukusanat jne. Aamupäivä oli suloista kielten sekamelskaa kun yritettiin ihan vaan ensi alkuun ymmärtää keitä olemme. Korealaisia oli kaksi, molemmilla sama etunimi. "Olemme siskokset", toinen kertoi kun opettaja päivitteli, että teillä on sama nimi. "Mutta eihän teillä voi olla sama etunimi, Bang? Onko se siis sukunimi?"

Vain 12 tuolia luokassa ja kaikki käytössä, sillä ryhmämme on täysi. Samaan aikaan naapurisalissa aloitti toinen alkeiskurssi, täynnä sekin kaiketi.

Hankaluuksia oli myös ymmärtää mistä tulet, mistä olet ja missä asut. Idi kertoi tulevansa Nigeriasta, mutta olevansa Kaliforniasta ja asuvansa Oxfordissa, Englannissa. Ja Arthur kertoi tulevansa Chilestä, mutta olevansa Belgiasta. Australialaistyttö taas kertoi tulevansa Melbournesta, mutta asuvansa Saksassa ja englantilainen asuvansa Berliinissä mutta tulevansa Skotlannista.   Kun olimme näin onnistuneet sekoittamaan toinen toisemme ja opettajamme siitä, kuka mistäkin on tai tulee, ryhmän  espanjalaiset palauttivat junan raiteelleen: toinen kertoi olevansa, tulevansa ja asuvansa Pamplonassa sekä toinen tulevansa, olevansa ja asuvansa Madridissa :D!

Siis 2 espanjalaista, 1 chilenbelgi, 1 nigerianjenkki, 2 korealaista, 2 brittiä, 1 venäläinen, 1 australialainen, 1 jenkki ja  minä. Lomakielikurssi jatkuu arkisin klo 9-12.30, siis 4 x 45 min oppitunnit kahdessa pätkässä. Tuleepahan lomapäiville kivat aamupäivät kun tekee jotain säännöllistä...loppupäivä sitten onkin aina vapaa.

Matkalla kouluun osui silmiin tämä kaunokainen, vanha kunnon Trabant.

Aloin heti ryhmämme ensimmäisen kokoontumisen jälkeen leikittelemään ryhmädynaamisilla huomioilla ja hetkillä: kuka ketäkin symppasi, kuinka ryhmä toimi, mitä tapahtui. Korealaiset sisarukset (kaksososet?) istuivat eri puolilla, mutta olivat muuten tietysti samassa veneessä. Englantilaiset, australilainen ja kalifornialaiset ovat yksi viiden hengen kieliryhmä. Kaksi espanjalaista, chilenbelgi ja minä puhuimme tauolla espanjaa. Venäläinen  Gleb jää tästä jaosta ulos, mutta tämähän nyt oli vain kielijako. Minua jäi ihastuttamaan venäläisessä ja nigeriankalifornialaisessa heitä ilmiselvästi yhdistävä tekijä: rauhallisen laaja äly. Sitä oli molemmilla vaikka muille jakaa. Toisessa kalifornialaisessa, Milesissa, taas oli jotain muuta hauskaa - nopeaa huumorintajua tms. Kaikkineen ihan kutkuttava ryhmä, kiva taas huomenna tavata.

Berliini

Tartuin keväällä syöttiin ja ostin tarjouslennon Berliini-Helsinki päivämäärälle 29.7. edulliseen halpalentohintaan. Sen ympärille piti nyt sitten rakennella lomaviikko: tänään Berliiniin toisella halva(hko)lla lennolla ja alkava viikko sitten saksan kielikurssia ja muutamien tuttujen  tapaamista, kaupunkiin tutustumista.

Hotelliyöt olivat niin suolaisissa hinnoissa, että päädyin alun alkaen etsimään huonetta/ huoneistoa, jossa on keittiönurkkaus tms. Hotellikuoleman sijasta ajattelin kokea kodinomaista rentoa lomameininkiä. Netin monista mahdollisuuksista löytyi kaikenlaista tarjokasta. Netti on hyvä väline, mutta tarkkana pitää olla - kannattaa onkia vähän taustoja ja lueskella tarkasti muiden nettikäyttäjien kirjoittamia kommentteja.  

Uusi, siisti, kotoisa vaihtoehto hotellille/ hostellille tms. 

Tekniikka kuuluu hintaan

Tv-pöydällä odotti myös nippu Berliinin oppaita, karttakirja jne.

Olin asunnonhaun kanssa auttamattoman myöhässä, mutta löysin lopulta kivan paikan, hinta-laatusuhteeltan hyvän, sijainniltaankin kohtuullisen majapaikan. Huoneiston omistaja oli saksalaisen punktuaalinen ja antoi jo etukäteen hyviä vinkkejä, tulo-ohjeita jne. Tänään sitten tapasin Matthiaksen, joka osoittautui mummolan vaatekaapin kokoiseksi saksalaisen heimon edustajaksi. Alun kolmatta metriä, siniset silmät ja saksalaiset piirteet, varsin miellyttävä ja mukava ihminen. Matthias esitteli 32m2 asuntoni seikkaperäisesti ja opasti viimeisen päälle teknistetyn asunnon ihmeisiin: kuinka toimii mikäkin laite: iPod, digisoitin, TV, ilmastointi, kahvinkeitinajastin jne...tervetuloa Saksaan siis!

  

3, kerros, ranskalainen parveke

Majoitus tuli maksamaan noin puolet siitä, mitä olisi kielikurssin huone tai hotelli maksanut. Pienenä mieluisana yksityiskohtana odotti jääkaapissa vuokraisännän tervetulotoivotus: 3 pulloa lähdevettä, pullo valkoviiniä ja kaksi pulloa berliiniläistä olutta.

Jätettyään avaimet, Matthias jatkoi matkaansa ja jätti huoneiston huostaani. En tullut kysyneeksi, mutta huomasin ajattelevani, että asunto on Matthiaksen ja rouvansa ehkä perintönä tai sijoituksena saama, tällaiseen lyhytaikavuokraukseen aika hiljattain remontoitu ja laitettu yritelmä. Ymmärsin, että minua ennen asunnossa ei vielä kovin montaa vierasta ole ollutkaan.

Kaupunginosa on vielä hiukan arvoitus. Turkin kieltä kuuluu ainakin joka kadunkulmassa:) Siis paljon siirtolaisia, kuten Berliinissä taitaa ollakin. Lähistöltä löytyi kiva ruokapaikka, jossa oivalsin taas kerran, että vieraan kielen keskellä sitä tosiaan on vieraan kielen keskellä! Onneksi paikassa oli italailaiset ruokalistat, joten osasin jotenkuten valita sopivan ruoan. Jotain saksan tapaista kyllä hapuilin tarjoilijalle: Eine kaffe mit milch, bitte jälkiruoaksi. Tarjoilija ei englantia auttavammin puhunut, mutta ehkäpä minun on sitten huomisesta alkaen alettava saksaksi yrittämään.

Kotona maailmassa

Lehtien palstoilla on käyty taas keskustelua koulun uskonnonopetuksesta. Uskonnondidaktiikan proffa Arto Kallioniemi (Helsingin yliopisto) käytti erityisen asiantuntevan puheenvuoron: yksi kaikille yhteinen katsomusaine "perinteisen uskonnon" tilalle.  Perinteinen uskonto on lainausmerkeissä, koska eihän se ihan perinteistä ole enää ollut vuosiin, sillä nykyisen perusopetuslain mukaan kouluissa on annettava uskonnonopetusta, jonka sisöllöistä osa määrittyy sen mukaan, mihin uskontokuntaan oppilas kuuluu.

Pitkässä maassa on monenlaista elämäntodellisuutta. Uskonnonopetus sujunee kivuitta maalaiskunnissa, joissa käytännössä kaikki kuuluvat samaan uskontokuntaan. Pääkaupunkiseudulla nykyinen malli on ongelmallinen: yksin Helsingissä annetaan 14 erilaista uskonnonopetusta. Siinä ei ole mitään järkeä, kallistakin se on. Ja kuten alan yliopistollisen oppituolin haltija Kallioniemi toteaa: siinä jätetään käyttämättä se kaikkein keskeisin: eri katsomuspiiristä tulevien kohtaaminen jää toteutumatta kun oppilaat hajotetaan uskontotunneiksi eri ryhmiin.

Kovin vastaanharaaja on ev.lut. kirkko, jolla on oma lehmä ojassa. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yhtenä pääsykoekysymyksenä 2012 olikin vakaumusten ja julkisen vallan välinen suhde.

Kun peruskoulussa ei yhteiskunnallisiakaan aineita opeteta sen mukaan, minkä puolueen kannattajien lapsia luokassa on, ei uskonnonopetustakaan verovaroin ole syytä antaa vakaumusten mukaisesti, vaan kaikille yhteisesti, samalla tavalla neutraalina aineena kuin vaikkapa historiaa. Huomisen maailmassa kansalaisen pitää osata eri uskontokuntiin kuuluvien kohtaamisessa tarvittavat perusasiat - ja ne oppii parhaiten yhdessä muiden kanssa eikä yksin omassa porukassaan. Tervetuloa uusi, kaikille yhteinen katsomusaine!

Veneilemään

Olen onneton maakrapu, joten kutsu veneilemään oli mieluisa kutsu! Itäisestä Helsingistä lähdettiin lauantairetkelle kohti Suur-Pellinkiä, Porvoon edustalle. Sää suosi ja aurinko paistoi, meri oli tyyni. Muutama kuva tuli kännyllä räpsittyä:

Suur-Pellingin vierasvenesatamaan mahtuu 15 paattia.

Pellingin kesätorilla olisi ollut tarjolla kalastajien, leipureiden ja käsityöläisten tuotteita.

Vauhdilla, mutta varmasti. Koulun käyneitä kippareita oli kullekin maakravulle yksi/ krapu.