Kohteliaisuus

Paluu Suomeen tuntuu kivalta - ja luntakin on luvassa! Hollannista jään kaipaamaan kohteliaisuutta. Suojatien eteen takuuvarmasti pysähtyviä autoja, tervehtiviä ihmisiä jne.

Viimeisen majapaikkaani sijainti oli tämän komeasti valaistun raatihuone-kaupungintalon vastapäätä, Marktzin aukiolla Harderwijkissä.

Pikkukapungin kadulla tuikituntematon maalarikin minut kohdatessaan tervehti hyvät päivät ja jatkoi sitten matkaansa tikkaat kainalossa. Ja junassa ne aina tervehtivät, muut matkustajat. Aamuvarhaisella koirankusettajakin huikkasi toiselle aamuvarhaiselle kulkijalle hyvät huomenet, kun laukkuani raahaten etenin viimeisenä aamuna kohti juna-asemaa.

ROC da Vinci Collegen pääsisäänkäynniltä.

Joku saattaa nyt sanoa, että tervehditäänhän Suomessakin. Niin tervehditäänkin - ilmeisesti kaikkialla muualla paitsi Helsingissä! Ja suojatien eteenkin autot pysähtyyvät - paitsi Helsingissä. Hollannissa jokaikine bussikuski tervehti, mutta eräs tuttava - ulkomailla asuva - tuhahti hiukan happamasti Hensingistä, että "eihän siellä EDES bussikuskit tervehdi". Monella muulla maailmankolkalla kun oletetaan, että EDES pelveluammatissa tervehdittäisiin.

No, turha tässä on Suomea moittia, ei edes Helsinkiä. Hollannissa on mukava käydä, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa kesäkeleissä uudestaan. Vaikka polkupyörämatkaillen.

Evert matkallun ja turismin osaston "lentokonekäytävällä". Tapaamisiin taas!

Siskot ja veljet

Herrojen syntymämaat olivat Brasilia ja Marokko, tyttöjen syntymämaista ei tullut puhetta. Brassin kanssa komminikoitiin espanjaksi. Abdel, toinen vasemmalta, kertoi hyvin avoimesti marokkolaisnuorten kotoutumisen haasteista. Islamilaisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että miehelle asema järjestyy sukupuolen perusteeella, mutta Hollannissa se ei toimikaan. Marokkolaispojat ovat syrjäytymisvaarassa, mutta tytöt menestyvät koulussa hienosti ja usein suorastaan ahkeroivat. Poikien ongelma tunnetaan etenkin Rotterdamin suunnilla, jossa marokkolaisyhteisö on suuri. Abdel puhui arabiaa, ranskaa, hollantia ja englantia hyvin hyvin. Pohjoisesta saapuneelle karhun kokoiselle opelle paljasti ammattihaaveensakin: jos sitä poliisiksi ryhtyisi! 

Opiskelijat ottivat omakseen ja kielimuurit kaatuivat. Kun yksi oli rohjennut tehdä tuttavuutta, toi se kohta kaverinsa ja kaverin kaverin ja esitteli. Sitten kaverin kaverit esittelivät omille kavereilleen ja pian koko 100 opiskelijan mamuyhteisö oli tuttu.

Viiden ryhmän yhteisössä aamu alkaa klo 8.30 opettajien ja luokka-avustajien päivän briiffauksella. Klo 9 saapuvat opiskelijat ja viisi luokkahuonetta alkavat elämänsä. Opiskelijoita tuee kesken lukuvuoden lisää, sillä joku on juuri muuttanut maahan, toinen havahtunut koulupaikan puutteeseen, joku palannut ammatillisesta koulutuksesta valmistavaan koulutukseen - kieltä vielä oppimaan tms. Paikallinen "nuoristakuu" velvoittaa koulunkäyntiin 21-vuotiaaksi saakka ellei satu työtä löytämään. Kotiin makaamaan jääminen ei luonnistu, sillä tuet loppuvat jos ei tee mitään.
  

Tadžikistanista Hollantiin muuttanut Dawid tuli reippaasti kysymään, että puhunko venäjää. "Ikävä kyllä en", jouduin toteamaan. Tulkiksi ryhyi kuitenkin kenialaissyntyinen Shu´ayb. Molemmat puhuvat jo sujuvahkoa hollantia, vaikka eivät vielä kolmea vuottakaan ole olleet uudessa maassaan. Dawid osoittautui vapaapainin Hollannin mestariksi - ja kaksoseksi, jonka veli on myös vapaapainija ja samassa koulussa. Kaksoskuvio ei minulle valjennut, joten taisin jutella molempien veljesten kanssa vuoropäivinä ymmärtämättä, että eri miehethän siinä olivat.

Myös opettaja sattuu olemaan maahanmuuttaja: Marion kotimaa on Uruguay - vai onko se jo 26 Hollannin vuoden jälkeen kuitenkin jo Hollanti?

Harderwijkissä minun runollisesta sielustani pujahti maailmoja syleilemään pienen pieni perhonen, joka liihotteli vapaana yläilmoissa koulun ylle saakka, jossa se kohtasi toisen pienen perhossielun - tai montakin. Papillonit liihottelivat toinen toisiinsa tutustuen, luottamusta hakien, kiinnostuneesti katsellen...ja ihan selvästi jokainen oli aika kaukana kotoaan...vieraalla maalla, vähän yksin ja aralla mielellä.

Ja kyllä minulla sydäntä riittääkin maasta toiseen muuttaneille: itse en muuttanut lapsuudessani kuin paikkakunnalta toiselle, mutta nuo ovat vaihtaneet maatakin! 

Kirkkokuvien sijasta tähän päivitykseen tuleekin nyt Rotterdamin kahdesta moskeijasta kuvat (yllä Mevlanan ja alla Esslamin moskeijat). Islam on klassinen ja komea maailmanuskonto, kristittyjen sisaruskonto, joka itsekin katsoo olevansa kristittyjen kanssa "samasta Aatamista ja Eevasta". Eurooppalistuva islam omaksuu vähä vähältä ympäristönsä arvoja. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta kiinnostunut islam kehittyy - jos jossain, niin Euroopassa, luulen.

Aamun tunneilla vieressäni istui älykäs muslimityttö, Aminata, joka taisi jo kuutta kieltä. Kerroin Aminatalle lukeneeni eilin uutisista, että brittitutkimus arvioi 20 vuoden päästä tärkeimmiksi maailmankieliksi espanjan, kiinan, arabian ja saksan (sekä ranskan). Aminata kertoikin suunnittelevansa opiskella seuraavaksi kiinaa ja sitten espanjaa. Arabian hän arveli jättävänsä niiden jälkeen, sillä se on jo jonkin verran tuttua afrikkalaiskielten pohjalta. Aminataa kiinnostaa isonakin kielet. "Olen kyllä vähän ujo, mutta voisin varmasti olla tulkkina kun afrikkalaisten kanssa kaupankäynti vilkastuu".

Suurin osa tänään kohtaamistani perhossieluista oli muslimeja. Suomessa islamista on viime vuosina kirjoiteltu melko yksipuoliseen sävyyn. Rakkaan naapurin tai sukulaisen kanssa kannattaa mieluummin lyöttäytyä juttusille kuin ryhtyä kyräilemään. Siinä sitä voi molemmat sitten kasvaa ja kehittyä.

Landstede

Landsteden koulutuskonserni on iso organisaatio sekin, mutta täällä Harderwijkissä on "vain" 4000 opiskelijan oppilaitos, Zwollessa on sitten enemmän. Olen kulkenut alkuviikon Evertin matkassa ja tänään vieraillut 1- ja 2-tasojen ammatillisessa valmistavassa koulutuksessa. (Hollannin koulutussysteemi on 6-tasoinen, joten tasot 1 ja 2 vasta valmistavat ammatilliseen koulutukseen ja tasoilla 2-4 sitten saadaan ammattitutkinto, tasot 5 ja 6 ovat korkeamman koulutuksen tasoa).

Tänään olin Esmeraldan luokassa, joka valmistavaa opetusta. Parikymmentä opiskelijaa ikäluokasta 16-23v, aika paljon maahanmuuttajataustaisia oppijoita. Englanti oli monelle hiukan vieras kieli, paremmin olisin pärjännyt esim. arabiaksi. Opiskelijat ottivat kuitenkin ystävällisesti vastaan, vaikka englannin kieli hiukan taisi montaa jännittääkin. Tasoilla 1 ja 2 ollaan oppimassa kansalaisvalmiuksia ja -taitoja, opiskelutaitoja...hakemassa suuntaa mahdollisiin ammattiopintoihin. Kaikilla ei välttämättä ole peruskoulututkitnoakaan taustalla, on maahanmuuttajiankin ympäri maailman sivu. Yksi keskeinen asia onkin opetella hollantilaisen yhteiskunnan käytänteitä.

Kotitaloustunneillakin piipahdin. Siellä tehtiin peppernoootjes eli niitä pikkuisia piaprkakun kaltaisia, joita Sinterklaasin "tontut" eli SwartePietenit jakavat. Piparkakkuja siis.

Reseptistä ohjeet ja leipomaan!

Pyykkipäivä Rotterdamissa

Ohjelma on ollut tiivis, joten viikonloppulepo tuli tarpeeseen. Karistin Dordrechtin pölyt jaloistani sujauttamalla 15 minuutin matkan junalla Rotterdamiin, jossa juuri parahiksi alkoivatkin Merimieskirkon joulumarkkinat.

Suomalaisen mermimieskirkon takapihalla soi haitari ja ihmiset jonottivat grillimakkaraa, perunasalaattia ja glögiä. 

Aurinko armas syksyn keskellä puutkin maalasi keltaisiksi.

Vasemmalla aavistus Rotterdam Centraalin rautatieaseman kulmikasta rakennusta ja kansainvälisen kaupungin maamerkkejä, huippukorkeita taloja. Rotterdam pommitettiin toisessa maailmansodassa maantasalle, joten kaupunkikuva on erilainen kuin Amsterdamissa.

Sähköä koneeseen.

Lauantaina ehdin paitsi piipahtaa merimieskirkolla, myös pestä pyykit. Johan tässä ollaan reissussa oltukin toista viikkoa. Levätäkin piti, sillä vierailla kielillä työskentely ja jatkuva uuden omaksuminen, uusien ihmisten tapaaminen, edustaminen ja tutustuminen...vievät voimia. Maanantaiksi sitten viimeiseen kohteeseeni: Zwollessa sijaitsevan Landsteden oppilaitoksen toiseen toimipisteeseen Harderwijkiin, jossa odottaakin ainoa etukäteen tuntemani KV-koordinaattori, Evert.

Sinterklaas huis

ROC Da Vinci Collegen opiskelijoille mahtuu opintovuoteen myös projektiopintoja. Yhtenä valinnaisprojektina on tapahtumatuotannon opinnot, joissa ryhmä toteuttaa Dordrechtin kaupunkiin "joulupukin pajan", Sinterklaas huisin. Se avautuu samana päivänä kun Sinterklaas laivallaan saapuu Swarte Pieten kanssa Amsterdamin satamaan - Espanjasta, kuten leganda kuuluu - ja ratsastaa valkoisella ratsullaan Amsterdamin katujen halki.

Sinterklaas huis on Dordrechtin ostoskadun päässä, paraatipaikalla. Se on avoinna kolme viikkoa eli siihen saakka kun Sinterklaas 5.12. sitten käy viemässä lahjat lasten kenkiin tulisijan reunalle. Hollannissa joululahjat siis saadaan jo suomalaisen itsenäisyyspäivän aattona, joten ei se joulu täällä kuulemma mikään valtava kansanjuhla ole: työpäiväkin vielä 24.12.

Dordrechtin Sinterklaas huis (joulupukin talo) on se aito ja alkuperäinen, vaikka viime vuosina muutama vastaava pienempi on muualle Alankomaissa avattukin. Dordrechtin Sinterklaas huisissa vierailee 3 viikon aikana n. 25 000 ihmistä ympäri Hollannin.

Innostuin aiheesta sen verran, että André raivasi ohjelmaani myös tunnin tälle: vierailin jututtamassa opiskeljoita ja tutustumassa tapahtumaan. Koska oli aamupäivä, talo oli täpötäynnä, jonoksi asti, päiväkoti-ikäisiä. Iltapäivällä tulevat sitten koululaisryhmät ja illalla perheet. Viikonloppuisin on kävijöitä kaikkialta maasta.

 

ROC Da Vinci

Yhteistyöoppilaitoksemme ROC Da Vinci College on valtava koulutuskonserni - kokoluokaltaan vähintään samaa tasoa kuin suomalaiset vastaavat: tuhansia opiskelijoita ympäri maata olevilla kampuksilla. KV-koordinaattori Andrén kanssa löysimme myös yhteisen sävelen heti neljännellä minuutilla tapaamisestamme: mehän molemmat yritämme ylläpitää espanjan kielitaitoamme!

Dordrectin kampuksella yksinomaan sijaitsee 10 isoa uutta  konsernin taloa, joissa päivittäin käy opiskelemassa monituhatpäinen joukko opiskelijoita, aikuisia ja nuoria. 

André oli laatinut tiiviin ja mielenkiintoisen ohjelman. Täytyy sanoa, että André on laaja, lahjakas, nopea ja monipuolinen. Ohjelma oli sen mukainen. Ehdin muutamassa päivässä tavata vaikka ketä. Vierailin useissa työssäoppimispaikoissa, tutustuin isoon kouluun ja sen koulutusohjelmiin, tapasin opettajia, koulutussuunnittieljoita, opiskelijahuollon ja erityisopetuksen tiimejä, KV-koordinaattoreita, opiskelijoita ja työelämäyhteyskoordinaattoreita. Lisäksi André oli sopinut tapaamiset kahdelle neljän hengen ryhmälle, jotka ovat ensi kevätkaudella tulossa Suomeen ja myös meidän oppilaitokseemme vierailuille.

Andre ja toinen KV-koordinaattori, Jolanda.

Vaikkei se ehkä työnkuvaani olisi kuulunutkaan, vierailin myös kahden suomalaisopiskelijan työssäoppimispaikoilla - osana tutustumistani yhteistyöoppilaitoksemme toimintoihin. Molemmat opiskelijat taisivat olla ihan mielissään, vaikka vieraan koulun ope olinkin.

Andrén kanssa lounastettiin joka päivä yhdessä ja visiittini viimeiseksi illaksi sain illalliskutsun Andrén kotiin. Jo aiemmin oli tullut selväksi, että André osallistuu kerran viikossa espanjan keskusteluryhmään, joka kokoontuu vuoroviikoin jonkun 8 osallistujista kotona. Ryhmää vetää katalanialaissyntyinen Rakel. Kun Andrén kanssa kuitenkin olimme jo puoli viikkoa aika ajoin komminikoineet myös espanjaksi, sain kutsun myös tuohon ryhmään, jolta André oli sähköpostitse varmistanut sen, että suomalaisvierailija on tervetullut.

Espanjaa hollanniksi!

Ilta dordrectilaisten espanjan keskusteluryhmäläisten kanssa oli mitä mainioin! Ajoimme tämänkertaisen isännän talolle, varakkaalle omakotialueelle ihan keskustan vierellä. Ryhmä oli mukava ja erityisen innostunut pohjoisen vieraansa läsnäolosta. Puhuimme pitkään - espanjaksi siis - suomalaisista, Suomesta ja Suomea kohdanneesta taantumasta, jota viime viikolla on Hollannissa laajalti uutisoitu. Rakel korjaili virheitämme. Kolme osallistujaa kertoili (tehtäväksi saaneina) netistä löytämistään mielenkiintoisista espanjankielisistä uutisista. Vitsailimme ja nauroimme, joimme teetä ja muutaman lasin espanjalaista punaviiniä, seurustelimme.

Ainutkertainen ilta päättyi uuteen kutsuun: olet koska tahansa tervetullut mukaan, torstaisin klo 20-22!

Blom aan de Gracht

Majapaikkani Dordrectissa sijaitsee vanhassa kaupungissa, kaupungintalon (yllä) ja kirkon (alla) puolivälissä. Molempiin on alle 200m. Sijanti on  muutenkin aika mukava: rautatieasemalle 800 m ja kanaaleja joka puolella - perihollantilainen maisema siis.

Tämänkertainen majoitukseni on myös Bed&Breakfast. Isäntäväky asyy yläkerrassa ja vierashuoneet ovat alakerrassa. Oma sisäänkäynti kolmelle vierashuoneelle, joissa kussakin on oma kph ja keittiönurkkaus. Suosittelen! Aamiaistarpeet löytyivät jääkaapista ja kahvit yms kuivatavarakaapista. Topakka majatalon emäntä oli pitänyt huoneet siistissä kuosissa ja muutenkin oli hyvin avulias ja antoi hyviä neuvoja tähän pikkukaupunkiin.

Dordrecht

Tänä aamuna istahdettiin aamiaspöytään Hardenbergin maaseutumaisemissa puoli kahdeksan maissa, sillä Aadin piti rientää työssäoppimiskäynneille ja minun junaan. Hennie ja Aad kertoivat Bed&Breakfastinsa olevan itseasiassa ihan uusi juttu. Aad oli rakentanut pihatuvan alusta loppuun ja nyt majoitusasiaa vasta kehiteltiin. Kevättalvella vaihtoon tulevat ruotsalaiset ovat kuulemma seuraavat asiakkaat.

Hardenbergin rautatieasema. Ollaan siis pienessä maaseututaajamassa, koillisessa Hollannissa, 5 km Saksan rajalta.

Yöllä oli ollut pakkasta, mutta Aad kertoi vaihtaneensa talvirenkaat jo aiemmin. Sain läksiäisiksi vielä Aadin viime vuonna julkaistun kirjan, hollanninkielisen fysiologian opaskirjan. Aad oli tulostanut juna-aikataulun raidenumeroineen ja junanvaihtoineen, joten se lunttilappu kädessä junamatka Zwollen, Utrechtin ja Rotterdamin kautta Dordrechtiin sujui helposti. Junissa muut matkustajat aina tervehtivät kun istahdettiin samaan loosiin tai lähietäisyydelle. Hollantilaisten kohteliaisuus tuntuu aika mukavalta.

Junamatkalaisen tavarat

Dordrectissa asemalla odotti uusi isäntä, André, ROC Da Vinci Collegen kansainvälisten asioiden koordinaattori. André oli tehnyt loistavan ohjelman, johon kuului monenlaista tutustumista ja mm. kaksi kokoustapaamista meidän kouluun ensi keväänä tulevien henkilöiden kanssa. Lisäksi ehdin vierailla yhdellä työssäoppimispaikalla ja kuulla esittelyn koulun projektiopinnoista sekä tavata pari opettajaa. André oli jo etukäteen  varoitellut, että ohjelmasta tulee kiireinen, mutta tähänhän on jo totuttu tällä viikolla.

Illaksi olimme sopineet Andrén aloitteesta illallisen kahden Dordrectissa paraikaa olevan suomalaisopiskelijan kanssa. Turussa hyvinvointialaa opiskeleva Paula ja Helsingissä ensihoitajaksi  opiskeleva Joni olivat aloittaneet hiljattain työharjoittelut Hollannissa, toinen pari viikkoa sitten ja toinen maanantaina. Andrélla oli sattumoisin kokous samana iltana, joten hän tarjosi tätä mahdollisuutta jo aikaa sitten ohjelmaani. Oli taas kiva puhua suomea!

Polkupyöräparkilla oli mittaa. Ehkä hollantilaisten hyväntuulisuuden salaisuus on mielen puhdistava polkupyöräily.

Perhelomakylässä ja illallisella

Tiivis päivä alkoi maaseudun rauhassa aamiaisella yhdessä isäntäväen kanssa. Varttia vailla yhdeksän oltiin jo Aadin kanssa kuitenkin koululla täydessä tohinassa. Sain kattavan esittelyn koulusta kahden opiskelijan ja yhden opettajan esittelemänä ja kierrättämänä. Vierailin jälleen parilla tunilla, tapasin lisää uusia ihmisiä, palaveerattiin ja iltapäviällä Derk vei minut tutustumaan lähistöllä sijaitsevaan perhelomakylään, jollaisia Hollanti tuntuu olevan täynnä.

Lomakylän omistaja esitteli alueen ja kertoili turismiteollisuuden tilanteesta laman hidastamassa Hollannissa. Tulos tehdään huhti-lokakuun välillä, loppuvuosi ollaan kiinni kokonaan tai ainakin hiljaiselolla. Kesäkuukausina on 5 kokopäiväistä  sesonkityöntekijää ja ainakin yksi Derkin opiskelija työharjoittelussa. Hollantilaiset, belgit ja saksalaiset ovat pääkohderyhmä,  asuntovaunujen lisäksi mökki- ja bungalow-vuokralaisia. Perhelomakylässä vanhemmat odottavat lapsille järjestetetävän ohjelmaa aamusta iltaan. Viime vuosina on yleistynyt isovanhempien kanssa lomailevat lapset. Isovanhemmat ovat ylneesä vanhempia vaativampia asiakkaita, laatu ratkaisee silloin. 

Kylpyläosaston kylkeen omistaja oli rakentanut viime vuonna katetun ison sisäpihan, jossa toimii ulkoilmaravintolan lisäksi ohjelma-aktiviteetteja varten estradi . Toisaalla nurmipihalla oli myös tennis-, jalkapallo-, petankki- jne -kentät sekä muita liikunta-, peli- ja toimintapaikkoja.

Illalla koulunväki vei minut koulun omaan oppilasravintolaan syömään. Kolmen lajin illallinen ravintola-alan opiskelijoiden pyörittämässä ravintolassa oli mukava kokemus. Hovimestari, toisen vuosikurssin opiskleija, satteli meidät pöytään ja tarjoilijaopiskelijat esittelivät illallismenun. Kun minun kohdallani opiskelija oivalsi, etten ymmärräkään dutchia, tarjoili hän hätäpäissään vaihtoehtokieleksi saksaa tai ranskaa, kun englanti kuulemma ei oikein suju. Kynnystä saattoi nostaa se, että pöydässämme istu hänen englanninopettajansa, mutta hienosti suoriutui tehtävästään loppujen lopuksi! Hollantilaiset ovat kielikansaa.

Vasemmalla illallisen vastaava ravintolamestari, viimeisen vuosikurssin opiskelija, jonka "näyttö" (tmv.) tämä oli. Hänen komennuksessaan olivat sitten työntekijät, jotka olivat kaikki toisen vuosikurssin opiskelijoita. Keittiössä lisäksi hääri kokkien lisäksi kokkien opettaja. 

Majapaikkani isäntä Aad ja KV-koordinaattori Klara. Fysiatrian ja englannin opet.

Metsäsienikeittoa tarjoilijamme ei kauhukseen osannut sanoa englanniksi, joten hymyssä suin ehdotimme, että hän voi sen sanoa aina ranskaksi eikä asiakkaat ainakaan pahastu. Ranskaksi se tulikin kuin apteekin hyllyltä.  

Viisihenkinen seurueemme. Ravintolan muu asiakaskunta oli lähinnä lähistön ikäihmisiä. Oppilasravintola onkin illallisaikaan vain kerrran viikossa auki, tiistai-iltaisin klo 17.30 alkaen. Onneksi olin pienen lahjan oivaltanut hankkia vierailuani emännöineelle Klaralle, sillä hänellähän oli pienoinen vastalahja minulle.

Kutsuin koko ryhmän Suomeen. Aad tosin kertoi, että Jan oli innostunut ehdottelemaan hänelle jo aiemmin päivällä Suomen visiittiä ensi vuodelle. Tervetuloa, kaikki!

Hardenberg

Maanantaiaamuna oli ohjelmassa junasuunnistus Amsterdamista kahdella vaihdolla pohjoiseen Hardenbergiin. Se olisi muuten sujunut moitteetta, mutta juna numero 2 oli myöhässä, joten jouduin tekstaamaan Zwollesta yhteyshenkilölleni Klaralle, että tulenkin 30 min myöhässä. Klaralta tuli tekstari takaisin: Ei hätää, kollegani Jolanda on sinua vastassa.

Jolandan mukana sitten päädyinkin Hardenbergin kouluun, Alfa-collegeen, joka on pitkäaikainen yhteistyöoppilaitoksemme. Lounastapaamisella keskusteltiin erityisopetuksesta Suomessa. Suomalainen koulu on nyt huippumaineessa Euroopassa ja kiinnostusta riittää. Vastailin niin paljon kuin tiesin ja jätin vielä muutaman sähköpostiosoitteen, joista saa lisää tietoa. Klaran ja Jolandan lisäksi lounaalla oli Derk, jonka opetukseen osallistuin sitten loppupäivän ajan.

Derk osoittautui mainioksi mieheksi: 25 vuotta työkokemusta isojen hollantilaisten matka-agenttien (niitä kansainbvälisiä kuuluisia!) hommissa. Tietotaitoa turismielinkeinosta. "Saariselkä on koluttu kaikkine huskysafareineen aika monta kertaa", Derk kertoi. "Toin noita isoja firmoja sinne ympäri Euroopan". "Enää en jaksaisi, joten nyt opetan alalle uusia ihmisiä", Derk jatkoi.

Derkin tunneilla olikin mainio meno: opiskelijat suunnittelivat neljän hengen pienryhmissä erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja. Ykis porukka kolmipäiväistä Berliinin matkaa koulun lähihoitajaopiskelijoille, toinen ryhmä oman luokan viikon mittaista tutustumismatkaa Valenciaan jne. "Ihan oikestiko te nuo toteutatte?", kysyin. "Joka ainoan", Derk vastasi ja esitteli minulle Robin, joka oli vuorossa Valencian matkan päävastuulliseksi nimettynä opiskelijana. Rob kertoi projetista: hän on tilannut kultakin luokan neljän hengen pienryhmältä yhden osan viikon Valencian matkaa. Yksi ryhmä on hoitanut lentojen varaukset, toinen majoitukset, kolmas maanantain  ohjelman jne. "Toteutus on huhtikuussa 2014, kaikki ovat lähdössä, hintaa kyllä tuli melkein 500e/ henkilö", Rob luetteli.

Esittelin opiskelijoille meidän koulutustamme ja kutsuin heitä kauttamme Suomeen työssäoppimisen jaksoille. Turismialalle kun opiskelevat, kuuluu heillä pakollisina opintoina saksan ja espanjan peruskurssit. Vakuuttelin, että Valenciasssa teitä ei ymmärrä kukaan, ellette nyt oikeasti tee niitä espanjan läksyjänne. Opiskleijat olivat huisan mukavia ja Derkillä oli kiva tekemisen meininki tunneillaan. Onnistuin minäkin luomaan jotenkin hauskan ja välittömän ilmapiirin, joten opiskelijaryhmät kernaasti esittelivät minullekin projektejaan. Oli kiva visiitti!

Illaksi sain vielä kutsun illalliselle yksikönjohtajan kanssa. Jan vei minut hardenbergiläiseen kivijalkaravintolaan ja juttelimme iltamyöhään niitä näitä elämästä, taiteesta ja koulutuksesta. Jan kertoi kirjoittaneensa lauluntekstejä jo 40 vuoden ajan - ja esiintyvänsäkin kyllä. Kerroin omista teatteriopinnoistani, äänitöistäni ja tunnustin myös kirjoittaneni viime aikoina joitakuita runojakin - ihan vaan työkavereideni riemastukseksi. Syötiinkin hyvin, tutustuttiin ja seurassamme piipahti majapaikkani isäntä Aad, joka on Janin kollega ja joka oli menossa illaksi pelaamaan jalkapalloa ja siksi jätti illallisen väliin.

Illan päätteeksi Jan ajoikin minut Aadin kotiin, jossa odotti bed&breakfast-henkinen kattaus maatalomaisemassa. Valtava huone kaikilla mukavuuksilla ja omin sisäänkäynnein, oma kph ja keittiönurkkauskin. Aamuksi tuli kutsu aamiaispöytään kello kahdeksaksi talon emännän, Hennien, suulla.

Hollantilaiset kollegat kyllä tekivät vaikutuksen jo ekana päivänä.
Mitähän kaikkea huomenna?