Uimahallin saunassa voi nopeasti käydä mittaamassa kulloisenkin kohdekaupunkinsa asenneilmaston, yleisen ilmapiirin ja arvomaailman. Helsingistä ei tarvitse matkata kuin kehäkolmosen ulkopuolelle ja saunoissa aletaan taas puhua tuntemattomien kanssa. Itäkeskuksessakin sitä tosin tehdään, mutta vain arabiaksi, swahiliksi jne.
 |
| Yleisen saunan saunapuheet - paikkakunnan arvopuntari? |
Tämänkertaisessa kaupunkikohteessani voi ajella mm. Viipurintietä, Karjalankatua ja Kannaksentietä. Sanovat, että kaupungin ruokaperinteitä on rikastuttanut aimo joukko viipurilaislähtöisiä leipureita, kauppiaita ja ravintoloistijoita. Uimahallin saunassakin soljui notkea karjalan murre kun ukot vaihtoivat kuulumisiaan.
Joukkoon oli eksynyt nuorukainen, joka haastoi aikuiset äijät puhelinasioissa. Taitavasti esitteli asiansa: eikö vaan olisikin korkea aika vaihtaa jo uuteen kännykkään, kun vanha on jo parin vuoden takaa ja nokialainen? Joku myönteli, että nokialaiset ovat menneen talven lumia ja toinen argumentoi tekniikan vauhdikkaalla kehityksellä. "Kuule sie, ko ohan se pirun pitkä aika joku kakskii vuotta tekniika kehitykses", vakuutteli äijä toiselle. Tarjouksiakin on joulun alla, halvalla saa, hyvä on ajankohta puhelinta vaihtaa. Epävarmalle puhelimenvaihtoa pohtivalle nuorukaiselle valettiin uskoa, että jos kerta vaihtoa mietit, niin vaihda pois!
Nuorukaisen viereen istahtanut mies alkoi hymyillen pudistella päätänsä. "Täs mie sit istun ja sie se oot puhunt koko saunan puolelles", mies manasi hymyillen. Kovasti isänsä näköinen nuorukainen poistui ja äijät jatkoivat muista aiheista.
Lahteen asettui aikoinaan 10 000 karjalaisevakkoa, lähinnä Viipurista ja sen ympäristöstä. Viipurilaisia kauppaliikkeitäkin Lahden keskustaan avattiin peräti 119 kappaletta. Käsityöliikkeitäkin siirtyi karjalaisten kaupungista Lahteen 43 kpl ja erilaisia palveluammatinharjoittajia 160. Kannaksen lukio, karjalaisia urheiluseuroja, Viipurin hovioikeus, karjalaisia sanomalehtiä, Viipurin diakonissalaitos, 18 teollisuuslaitosta jne.
Päijät-Hämeessä karjalaismurretta kuulee yhä. Uidessa laskeskelin, että päijät-hämäläisestä kaveripiiristäni varmaan puolilla on karjalaisjuuria. Sen huomaa jo sukunimistäkin: karjalaislähtöisiä nimiä.
Viipurista siirrettiin kokonaisia kouluja opettajakuntineen päivineen. Omalla (päijät-hämäläisellä) yläasteellani oli opettajakunnassa myös värikäs joukko evakkokarjalaisia opettajia, sodannähneitäkin vanhempia opettajia. Karjalaisen luokanvalvojani otteessa oli jykevästi tunnetta, tulta, tappuraa ja herkkyyttä - sekä silmissä pilkehtivää iloa ja leikkimieltä. Liikunnanopettaja puhui avoimesti karjalaisuudestaan, muistelikin joskus meille. Ruotsinopettaja saattoi vaikka laulaa ilonsa ilmoille, itkeä vuolaasti päivän uutisia ja kaikella tavalla tuoda tuntonsa tuosta vaan esille, karjalaisen eloisasti ja kursailematta.
Hyviä opettajia olivat, evakkoon joutuneet karjalaiset!
