Kävin Kuusysin treeneissä

Facebookiin päivitin Calellan kuulumisia, ja sieltä ne huomasi myös nuoruudenkaverini Marko, joka oli tulossa FC Kuuysin C-junnujen treenileirille naapurikylään, Santa Susannaan. Marko on joukkueenjohtaja ja huoltaa poikansa ja muiden pelaajien asioita yhdessä valmentajan ja huoltajan kanssa - myös harjoitusleirillä Espanjassa.

Siispä pakkasin reppuun rantavarustuksen ja kävelin 6 km matkan rantaraittia pohjoiseen, Santa Susannan merenrantataajamaan.  Joukkue oli juuri palannut kenttätreeneistä ja oli menossa hotellillaan syömään. Markon kanssa mentiin kuitenkin vielä kilometri eteeenpäin, pohjoiseen, josta löytyi mukava rantaravintola.  Pääsin suosittelemaan katalaanikeittiön herkkuja. Kalaa syötiin, alkupaloiksi Patatas bravas con alioli ja katalonialaisittain laitettua leipää Pan con tomate (Pan amb tomate tms). 

Lounaalla ehdittiin vaihtaa kuulumiset ja sitten jatkettiinkin rannalle, jonne joukkue oli tullut jo lounaan jälkeen fysiikkatreeneihin. 

Sanat Susannasta käppäilin auringonlaskua kohti eli kaukana siintävään Calellaan. Viimeinen ilta ja seuraavana aamuna kotiin.

Kuorofestivaaleilla vuorossa oli kiinalaiskuoron esitys Katedraalin aaukella. 

Hiipuvaan iltaan viimeiset vilkaisut parveekkeeltani ja matkalaukun pakkaukseen.

Yolanda neuvoi minut perjantaiaamuna lähipysäkille, josta hyppäsin lentokenttäbussiin klo 7.42. Reilussa tunnissa bussi pyyhki moottoritietä Barcelonan kehäteiden aamuruuhkien kautta terminaali 2 eteen. Norskikone lähti ajoissa ja laskeutui Helsinki-Vantaalle ajoissa.

Edellisen penkkirivin suomalaisseurue, 4 nuorehkoa naista ja miestä, olivat ihan umpitunnelissa ja kovaan ääneen puhuivat levottomia, joivat omia viinojaan, lauloivat ja metelöivät. Yhdessä vaiheessa lentoemäntä kävi takavarikoimassa seurueen viinat, jonka jälkeen seurue tilasi 10 pulloa lentokoneen skumppaa. Siis tervetuloa Suomeen! Onneksi kukaan ei oksentanut tai tullut käsirysyä!

Suomineito, rakas kotimaani, onko Sinulla alkoholiongelma?  

Calellan kuorofestivaali

Calellassa alkoi vuosittainen kansainväinen kuorojen kokoontumisajo, "Canta al Mar". Festivaali kestää 4 vrk ja kerää ympäri maailman 1200 kuorolaista ja olikos se nyt 80 kuoroa. Avajaispäivänä kuorot marssivat Calellan keskustassa ja pitivät illalla konsertin Calellan katedraalissa. Suomalaisiakin oli mukana.

Kävin illalla konsertissa, jossa esiintyikin pohjoismaalaisia kuoroja kaksin kappalein: norjalainen naiskuoro ja ruotsalainen sekakuoro. Lisäksi esiintyi slovenialainen tyttökuoro.

Los ninos robados




Espanjalaisen TV:n äärellä oppii aina uutta. Ohjelma "Niños robados" eli" Ryöstetyt lapset" purkaa kansallistraumoja. Studioon marssitetaan niitä tämän päivän aikuisia, jotka Francon kaudella tulivat biologisilta vanhemmiltaan ryöstetyiksi ja sijoitetuiksi "oikeamielisiin" koteihin kasvatettaviksi (usein sotilasperheisiin).  Ryöstäminen on ihan kuvaava sana, sillä mm. katolisen kirkon ylläpitämillä klinikoilla toimittiin järjestäytyneesti - oli systeemi, kuinka vastasynnyttänyt äiti saatiin uskomaan vauvan menehtyneen heti syntymän jälkeen. Eräällä suurella synnytysklinikalla epäuskoisille vanhemmille jopa näytettiin toisen vauvan ruumista, että nämä uskoisivat "menehtymisen". Tapauksia oli tuhansia ja tuhansia.

Tiistai-iltaisessa jaksossa studioyleisön edessä istui tismalleen toistensa näköiset seitsenkymppinen äiti ja nelikymppinen mahdollinen biologinen tytär. Tytär oli saanut syntymästään sen selville, että se tapahtui lokakussa 1972 Madridissa. Vieressä istunut äiti kertoi niinikään synnyttäneensä lokakuussa 1972 tyttären madridilaisessa sairaalassa, mutta että tyttö oli menehtynyt syntymäm jälkeen. "Odotamme enää DNA-testien tuloksia", huokasi vanha äiti kun yleisön joukosta eturivistä kohosi yllättäen nelikymppisen oloinen mies, hyvin samannäköinen kuin naiset. "Äiti, minä en enää tarvitse DNA-tuloksia, tämä on minun pikkusiskoni", syvästi liikutttunut mies sopersi ja poimi nuoremman naisen syleilyynsä. 

Ohjelma on taas kerran taitavasti tehty. Juontajamies on keskiverron psykoterapeutin tasoa, taitava ja usottava, rohkeasti hetkeen tarttuva, hyvin tilanteista sanoittava. Sonia-vieras kertoi "tuntevans aolonsa petetyksi" 40 valheessa eletyn vuoden jälkeen. Toisalta Sonia iloitsi ihanasta lapsuudenkodistaan ja rakkaista (adoptio)vanhemmistaan, mutta kaipasi omia biologisia juuriaan ja vanhempiaan.



Calellasta lähtee upea rantaraitti, jota voi kävellä vaikka Ranskaan asti. Tai BArcelonaan.

Vasemmalla puolella raittia on rantarata ja oikealla uimarantapenger.

Sitä sun tätä

Piti hiukan ihan miettiä tuota HORARIOta eli aiktaulua (HORA=tunti, HORARIO="tunnisto", aikataulu). Se on katalaaniksi, mutta paljon siinä on espanjan sukua...DIMARTS (kat.) on tietysti DIA de MARTES (esp.)eli tiistai. Tosin ei espanjassa panna mitään DIAa viikonpäivän alkuun, vaan se on MARTES. Mutta jos katalaanissa on DIMARTS, se lie (DIA de) MARTES.

DISSABTES (kat.) on varmaankin sitten lauantai, DIA de SABADO (esp.).
DILLUNS TANCAT (kat.) ei kuulosta yhtään miltään, mutta kun  oikein hakemalla hakee, se on tietenkin "maanantaisin suljettu",   sillä LUNES on espanjaksi maanantai ja DIA de LUNES kuulostaa DILLUNESilta kovasti. TANCAT lie CERRADO eli suljettu, sillä siihen sanaan törmää myös katalonialaisissa liikennemerkeissä, joissa kerrotaan "tien päättyvän".  



Jos sitä ihmisen opinnäyetyötä pitää tehdä, sitä keksiii ruveta vaikka hotellihuonetta siivoamaan tai kuntoilemaan. Mutta kaikesta huolimatta tänään nytkähti opinnäytekin sopivasti eteenpäin. Hahmottui rakenne. Se on iso juttu.



Vamos a la playa!

Rannalla tarkenee, mutta siellä on myös tilaa. Barcelonalainen tuttuni nauroi kun kuuli minun olevan rannalla päivisin. Espanjalaisille tämä on syksyä, mutta pohjois-eurooppalaiset viihtyvät rannalla ja meressä. Vesi on oikein sopivaa uimiseen ja kuten virolaiset luonotopolulla vakuuttelivat, "meille ihan oikea kesä": +25 astetta ja vesikin lämmintä. Auringonpaisteessa on tullut väriäkin naamaan.

Kesämökillä

Yolandan kanssa juteltiin pitkään katalonialaisten itsenäistymispuheista. Yolanda arveli laman olevan kuitenkin se suurin syy siihen, että kansaalistunne on nostanut niin päätään. "Kun menee hyvin, ei itsenäisyyden perään haikailla. Kun menee huonommin, haetaan lohtua siitä ajatuksesta, että oltaisiinkin itsenäinen valtio", Yolanda ajatteli (sitaatit allekirjoittaneen ulkomuistista).

Kävelyretki Calellan rannoilta ylös vuoria kohti avasi taas uusia maisemia katalonialaiseen luontoon.

Calellan keskustasta lähtee kolme erimittaista kävelyreittiä; 3, 5 ja 10 km merkityt luontopolut. Tässä niistä yksi, rantatien ylittävä kävelysilta johtaa majakalle. Merelle näki upeasti majakan seutuvilta.

Dalmaun puistossa opastaulu kertoi tämän olevan Johanneksenleipäpuu. Hedelmistään puu tunnetaan.

Takaisin Calellaan

El Masnoun asemalla

Säät osoittautuivat niin mukaviksi, että päätin jatkaa viipymistäni Kataloniassa. Eilen oli pilvistä, mutta lähipäiville on taas luvattu shortsikelejä: päivällä +25 ja yölläkin yli 15 astetta. Costa Bravan 40 km pitkän aurinkorannan varrella on majoituskapasiteettia. Aikani kohdetta etsiskeltyäni päätin pelata varman päälle ja varasin huoneiston Calellasta, jossa viime kesänä viivähdin 3 vrk.

 

Lähde ja lähijunakartta skaalattavana versiona (+/-): http://www.renfe.com/viajeros/cercanias/planos/barcelona.html

Calellaan menee lähijunalla reilussa tunnissa. Rata on komea rantarata, ihan silmiinkantamattoman pitkän uimarannan vieressä, rantaraitilla. Junan ikkunassa vilahtelevat katalaanikieliset kylät: Montgat, Sant Andreu de Llavaners, Vilassa de Mar, Caldes d´Estrac, Sant Pol de Mar...  Vanhoja kalastajakyliä, nykyisiä lomapaikkoja – vaikka kaikissa paikallista elämääkin on valtavasti.

Barcelonasta maalle tullessa silmiinpistävän paljon on ikkunoissa, parvekeilla ja katoilla Katalaani-lippuja. Unelma elää. Lippuja on nyt enemmän kuin oli 8 vuotta sitten, jolloin täällä vierailin ensi kerran. Ja niitä on enemmän kuin oli vuosi sitten…tai viime kesänä. Francon valtakaudella katalonian kieltä ei saanut puhua, joten kieli ehti hiipua. Nyt se on taas voimissaan – kuten on katalonialaisten kansallisuusaatekin.  Jos Koillis-Espanjaan syntyisi joskus vielä itsenäinen valtio, olisi sen virallinen kieli katalaani ja pääkaupunki Barcelona. Toisena virallisena kielenä voisi säilyä espanja, sillä sitähän kaikkia katalaanit puhuvat myös. 

Calellassa oli niin kiva keli, että lähdin rannalle. Uimassakin kävi ja Välimeren vesi oli ihan kuin kesällä, lämmintä lämmintä.

Majapaikkani on todella "lujo" eli luksusta. Sain sen viimehetken hinnalla, eilen illalla varasin kun oli sopiva tarjous. Respassa minua odotti viehättävä Yolanda, joka puhui selkeää ja rauhallista espanjaa. Huoneistohotellissa on ilmeisen hiljainen kausi meneillään, sen verran rauhassa Yolanda minulle esittelöi systeemin ja antoi mainioita vinkkejä lähipäivien tekemiseksi. Olen täälä haavaa varannut huoneiston tiistaihin asti, mutta kuulemma perjantaihin asti voisin pitää tämän...ei ole varauksia. Yolanda kertoi, että keskiviikkona täällä alkaakin vuosittainen kansainvälinen kuorofestivaali....hmm hmm... alle 50e / yö on  nyt epäsesongin aikainen hinta - joskin kyllä Costa Bravalla turisteja nytkin on. Tänne mahtuu.

Huoneistohotelli oli saanut käyttäjiltään huippupisteet. Tilavassa olohuoneessa on myös parveke Calellan halkovalle kävelykadulle.

Huomenna onkin pyykkipäivä, jota varten paikallinen Alepa eli Dia myi turistille pesupulveria. Diasta löytyi myös niiiin tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja salaatitarpeita että ostettava oli. Pullo viiniä maksaa euron ja kauppakassin hinta muutenkin yllättää: 12 euroa. 

Tässä voisi kyllä ensi viikon työskennelläkin. Olisi nääs se yksi opinnäytetyö kirjoittamatta hmm hmm...

Aamiainen terassilla

Aamiainen kattoterassilla, ensimmäinen lomapäivä alkoi siis miellyttävissä merkeissä.

Aamiastarvikkeet tosin jäi illalla ostamatta. Kun työpäivän päätteeksi vielä matkusti Euroopan halki, oli puhti poissa. Kotoa mukaan ottamani puurohiutaleet ja pikakahvi, eilisen itapäivälehti...niillä pärjäsi hyvin.

Kattoterassi. Ei tämmöisiä hotelleista taida löytyä.

Päivänvalossa kirkastui majapaikkani sijaintikin. Barcelona Santsin suuri rautitieasema on 5 min kävelyn päässä. Tämä vanha pieni korttelisto lie säilynyt silloin kun iso rautatieasema on tuohon rakennettu. Kapeita autottomia kujia - ihan kuin Sevillan vanhassa kaupungissa, jossa asuin vuoden.




Barcelona Santsin rautatieasemalta pääsisi kolmessa tunnissa Madridiin ja kuudessa tunnissa Sevillaan.

 

Parque Industrial tarjoaa Santsin rautatieasemalle junanvaihtoa odottaville vaihtoehtoisen odotuspaikan. Tämän puiston toisella reunalla on majapaikkani, Calle de Cicero.

Santsin rautatieseman itäsivulta aukeaa puisto lampineen.

Sähläystä

Tutulta näytti majapaikka...kuten kuvissa, joita etukäteen majapaikasta katselin. Tämä on kännykameralla itse otettu.

Terveisiä Barcelonasta! Lento tuli joutuin, mutta El Pratin lentokentällä sähelsin. Yritin "oikaista" parkkialueen poikki juna-asemalle, mutta sehän ei onnistunutkaan. Piti kiertää takaisin, joten  myöhästyin junasta. Oli unohtunut myös lukea kartaa majapaikan TARKAN sijainnin selvittämiseksi eikä lentokoneessakaan nettiyhteys suostunut karttasivua avaamaan. Päätin ottaa taksin kentältä.

Taksi ei tiennyt missä on Ciceron kadunpätkä - tai kapea pieni kujahan tämä vaan on. Kuski antoi käteeni jonkun katuluettelokirjan, mutta en osannut sitä oikein lukea. Ehdotin, että ajetaan vaan sinne Santsin asemalle. Santsin asemalla oivalsin, että kello on paljon ja Ana odottaa minua asunnolla vartin päästä. Kävelin umpimähkään sinne päin, minne päin muistikuvani sijainnista osoitti. Vähän epätoivoistahan se on miljoonakaupungissa yrittää etsiä yhtä katua, mutta otin "sevillalaisen utelun" avukseni. Neljäs vastantulija osasi neuvoa perille. Olin lopulta ihan oikealla kellonlyömällä perillä, huhuh.

Asunto on ylimmän kerroksen kattohuoneisto, omalla kattoterassilla. On pesukonetta, jääkaappipakastinta, nettiyhteyttä, tauluteeveetä, mikoaaltouunia, hellalevyä, kaksi ilmalämpöpumppua sun muuta. Sijainnista en osaa sanoa oikein mitään, mutta hiljaista ja rauhalllista ainakin on. Ciceron katu on kävelykatu, kuten nuo muutkin poikkikadut. Eiköhän tässä loma pääse hyvin käyntiin. Ja perjantaina sitten Costa Bravalle!

Melkein Barcelonassa

Plaza de Espanan lähettyvillä, Santsin ison ja tutun rautatieaseman lähellä, Carrer de Cicero 7, on majapaikkani ti-pe. 

Jaumelta, tämänkertaisen asunnon omistajalta, oli tullut viesti:

Hola Mikko

Gracias por mandar el documento de identidad.

Preparamos tu check In a las 20h30, Ana +34.6555XXXXX te esperará en la calle Cicero 7.

Te detallo como llegar al apartamento, el tren te deja a 5 minutos andando del apartamento.

Sants Estació - Apartamento Cicero 7

Como llegar desde el Aeropuerto al Apartamento

1. En Tren

Desde la Terminal 2 del aeropuerto con el tren tienen 19 minutos a Sants. Linea R2

Desde la Terminal 1 coger el autobús gratuito hasta la Terminal 2 y enlazar con el tren linea R2

2. En Taxi

Es el más cómodo le costará unos 30€ desde la T1 y 25€ desde la T2, mas un extra por maleta. Dentro del taxi encontrará las las tarifas. Tanto en la T1 como en T2 tiene la parad de Taxi. El trayecto variará según el transito de la ciudad.

Eli ehdottamani aika avaintensaannille (Check In) sopii, tapaan klo 20.30 Anan asunnolla, osoitteessa Carrer Cicero 7, Barcelona. Sijainti on ihan Santsin rautatieaseman vierellä. Jaumella on - muuten - tyypillinen katalani nimi. Etunimestä voi siis päätellä, että kyseessä on katalaani eikä spanski. Toinen suosittu katalaaninimi on Jordi. Anan puhelinnumeron viimeiset numerot korvasin tässä rukseilla - netissähän tässä kuitenkin ollaan.

Oikeastaan olen jo melkein Barcelonassa - on ollut kiva kirjoitella Jaumen kanssa ja sopia näitä asioita meilissä. Skypen välityksellä kyselin parilta tutulta barcelonalaiselta säistä. "Kylmä on", valittivat. No, espanjalaisille 20 astetta on kylmä. Kerroin että täällä oli yöllä -1 aste ja päivällä +12.

Olkoon kelit mitä ovat, kiva lähteä lomalle. Aion verrytellä kieltä, lekotella ja väsertää hiukan opinnäytettä, joka yhä Metropolian suuntaan on tekemättä. Siinähän sitä onkin reilulle viikolle ohjelmaa!

Ps. Jaume ohjeistaa meilissään myös saapumisen lentokentältä asunnolle: yksityiskohtaiset ohjeet junalla tai taksilla. Lomalla kun olen, otan junan - mahdollisimman verkkaisan junan! Lomalla ei sovi kiirehtiä.

Ruskan keskeltä mökille

13. lokakuuta 2013 kotipihalta kohti aurinkoa, Helsingissä

Ruska on ollut niin komea, että on mennyt ruskan ihailuun aika tältä syksyltä. Blogia en ole muistanut pitää lainkaan!

Meteorologi lupaili kuitenkin säähän muutosta: kylmenee, viilenee ja lehdetkin lie varisevat lähiviikkoina pois. Työjunakin on saatu ajettua tallista raiteille - ja raiteilla onkin menty koko syksy melkoista vauhtia. Lokakuun kolmannentoista kohdalla kuitenkin on aika vetää käsijarrusta. On syysloman aika. Käyn vielä pari päivää veturitallilla askaroimassa, mutta tiistai-iltana suhautuan saman tien lomanviettoon mökille.

Ai juu, mökkiähän minulla ei ole, joten on tyydyttävä norskilentoyhtiön halpoihin hintoihin. Iltakone vie Barcelonaan. Majapaikaksi valikoitui tänään netistä Santsin kaupunginosasta kalustettu pikkukaksio:
http://www.housetrip.com/es/propiedades/175033

Lisää kuvia yo. linkistä