Mehut meni

Vauhti kiihtyi kevättä kohti. Piti saada se opinnäyte ja viimeiset tehtävät tehtyä, työn ohessa. Töissäkin oli kiire, ja vauhti kasvoi sitä mukaa, mitä pidemmälle kevät eteni. Viime keskiviikkona hain Metropolian valmistujaisjuhlista tutkintotodistukseni. Oli väsynyt, mutta onnellinen olo. 

Töitä on vielä parisen viikkoa jäljellä. Sitten lennän Barcelonaan. On jo ikävä espanjalaista hälinää, mañana-mentaliteettia, hymyjä - ja sitä kummallista jatkuvaa kiinnostusta, mitä ne eksoottista pohjoisen eläjää kohtaan osoittavat.  

Olenkin ollut yhteyksissä Sevillaan. Jos hyvin käy, jatkan sinne Barcesta. Siellä olisi opiskelutovereideni juhatkin tulossa, kai? Minua vuoden vanhempi kurssihan valmistuu kesäkuussa! Jos en juhlien kanssa samaan aikaan kaupunkiin satu, aie on ainakin tavata muutamia tuttuja, joihin on tullut pidettyä yhteyksiä. Ja muutenkin olisi kyllä kiva kuljeskellä Sevillan katuja ja katsella, onko siellä kaikki ennallaan. Liekö Santa Justan kuntoklubi vielä voimissaan? Vieläkö Mohammad tarjoilee tutussa tapas-baarissa? Missä asuu Dal nykyään?  Ehtisikö viime kesänä tutuksi tullut Tito eli Jeronimo tavata? Lähtisikö Allu oppaaksi Baños Arabes -hammadiin tai Alcazarin palatsiin, jotka kummatkin ovat (minulla) yhä vaan käymättä? Mitä kuuluu Alvarolle? Kiva olisi myös illallistaa Tres Columnas -baarissa Alameda de Hercules´n varrella. 

Sevillasta voisin jatkaa sitten kesäkuun viimeiseksi viikoksi Zaragozaan, jossa ehtisi viikon oleilun aikana paitsi tutustua kaupunkiin ja tavata mutaman tutun, myös kukaties kertailla espanjan kieltä 20h kurssilla? Ja loppulomahan menee sitten Katalonian rannoilla...

Tätä kaikkea odotellessa ja suunnitellessa: hyvää kesää teille kaikille,

toivoo

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

Caminolle Santiago de Compostelaan?

Otin kirjastosta kesälukemisiksi joukon Santiago de Compostelan matkakirjoja. Niistä ensimmäinen on kulkenut nyt nurmilukemisena Stadikan maauimalan helteisissä päivissä. Susanna Linna kertoo spontaanisti syntyneestä Santiango de Compostelan vaellusmatkasta, ensimmäisestään. Olen päässyt jo 14. päivään saakka, mutta vielä kirjassa riittää luettavaa. 

Susanna Linna: Simpukankuorelta kotiin - Matkani Santiago de Compostelaan

Netistä lueskelin yhtenä iltana espanjalaisten keskusteluja Santiago de Compostelalle vievistä reiteistä. Espanjalainen info- ja keskustelusivusto piirtää eri reiteistä komean kartankin:

Erityisen kiinnostavalta tuntuu pohjoisten reittien lisäksi myös tuo Andaluciasta alkava: Cadizista tai Sevillasta alkava De La Platan reitti. Espanjalaiset pyhiinvaeltajat käyvät ajantasaista keskustelua ko. nettisivulla. Joku oli varoitellut, että Sevillan pohjoispuolella on koiria (kulkukoiria?) reitin varrella, ja muut kyselevät vilkkaasti asiasta. Myös legenda ryöstöstä elää keskusteluissa, vaikka kukaan ei loppujen lopuksi tiedäkään, onko sellaista tapahtunut vai onko kyseessä vain huhu. Varmuuden vuoksi espanjalaiset sitten tiedottavatkin toisilleen siellä lähtöpäiviään ja kyselevät seuraa toinen toisistaan. Espanjaa taitamattomat pyhiinvaeltajat selvinnevät siis matkavalmisteluista ilman pelkoa koirista tai ryöstöistä - ei niihin englanninkielisillä sivuilla törmää. 

Sivustolla spanskit myös jakavat kokemuksiaan hyvistä majapaikoista ja ruokapaikoista. Huonoistakin varoitellaan, joskin niitä ei ole kuin yksi tai kaksi - huonoa niissäkin on ollut lähinnä se, että tupa on ollut täynnä tai vastaavaa. Jossain reitin varrella on polun merkintä heikosti näkyvillä, joten siitäkin sitten tiedotetaan. 

Uusi asia minulle on, että ainakin Sevillasta alkavalla reittiillä taitetaan taivalta myös maastopyörillä. Pyöräilijät antavat sivustolla toisilleen vinkkejä. Keskustelujen päivämääristä voi päätellä, että ainakin kevättä kohden reiteillä on yhä enemmmän kulkijoita, mutta että myös läpi vuoden jokaisena päivänä jokaisella etapilla kulkee joku.  

Hmm, ehkäpä ensi vuoden huhtikuulle alankin suunnitella caminoa?

Juhlakahvit Stadikalla

Opinnäytteeni on hyväksytty, joten oli syytä juhlistaa viiden vuoden koulutusrupeaman päätöstä kesäisillä munkkikahveilla - Stadikan kesäkipsalla. Uimastadion avautuikin juuri sopivasti kuluneella viikolla.

Stadikan nurmellakin jo tänään tarkeni maata aurinkoa palvoen.

Uimastadion on talven aikana uusinut kuulutuksensa! Neljällä kielellä mennään edelleen (su, ru, en, ve), mutta nyt jälki oli ammattilainen:  selvästi ammattistudiossa tehtyä jälkeä. Neljä eri ääntä, kaikki naisia. Kaikki masteroitu  kutakuinkin  samalla taajuudelle, äänenkorkeudelle. Voisi melkein luulla, että kyseessä on sama ihminen. Siis ihan hienoa jälkeä! 

Ruotsinkielinen kuulutus hiukan särähtää korvaan: kaksikielisessä maassa riikinruotsia! Naisäänet sopivatkin hyvin antamaan niitä tylsiä ohjeita: pitää suihkussa muistaa käydä ennen sauaaan menoa jne...ehkäpä ystävällinen naisääni sopii käskevää miesääntä paremmin tuollaiseen muistutteluun.

Huomenna menen uudestaan "kesätyöni" pariin: analysoimaan noita kuulutuksia...unenhortoisesti pyyhkeen päällä silmät ummessa kuunnellen...

Ps. Opinnäytteeni löytää Theseus-tietokannasta nimelläni: http://publications.theseus.fi/handle/10024/195

Saunapuhe, vol.3

Helsingin Itäkeskuksen saunassa kuumeni kiukaan lisäksi tunteet. Satuin pahimmoilleen sisään kun parilla natiivilla suomalaisella miehellä keitti mustien miesten säännöistä piittaamattomuus: uikkareilla saunaan, peseytymättä. Mikäli oikein tulkitsin, jäyhä suomalaisäijä oli löylykauhan varressa antanut kiukkunsa purkautua kiukaan suuntaan suunnatuilla kauhallisilla vettä, josta sitten afrikkalaismamu oli huomauttanut. 

"Mene riisumaan uikkarisi hevon helvettiin ja tule sitten tänne aukomaan päätäsi", valisti löylynheittäjä - ja tiesin, että kulttuurienvälinen törmäys oli alkanut. "Olet nyt Suomessa etkä bambumaassa" jne. "Maassa maan tavalla tai maasta ulos". Afrikkalaiset (vai suomalaiset?) eivät jääneet sanattomiksi, mutta eittämättä huomasin sympatiani asettuvan suomalaisen saunan traditioiden puolelle: saunaan tullaan puhdistautumaan ja hiljentymään, rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kovaääninen nauru, huuto, mekkalointi ja äänenkorottaminen eivät saunahetkeen kuulu ja uikkaritkin on tosiaan syytä jättää ulkopuolelle. Ja ihan totta: löylykauhan varressa oleva määrää tahdin - jos käy liian kuumaksi, on syytä laskeutua alemmas. 

Kun ilmiselvästi saunatraditio on maahanmuutttajille jäänyt - ymmärrettävästi - tuntemattomaksi, olisi nyt Saunaseuralla tehtävä: kotouttaminen kansakuntamme kauniimpaan ja pyhimpään perintöön, saunaan ja sen kirjoittamattomiin sääntöihin?

Kypsyysnäyte

"Eka tentti koko Metropolian aikana", sanoi tenttisalissa eteeni istahtanut vierustoverilleen. No, niinpä oli minullakin! Esittävän taiteen opinnoissa on tenttien sijaan käyty treeneissä, harjoiteltu, tehty esseetä ja suunnitelmaa, raportoitu, kuvattu, tanssittu, esiinnytty, kirjoitettu jne.

Tosin oli minulla vaihtovuoden aikana Sevillassa yksi tentti: maskeerauksen teoriasta espanjaksi. En olisi suoritunut ilman sikäläisten opiskelutovereiden tiukkaa sparrausta (ja edellisvuoden tenttiä, josta kulki opiskelijoiden joukossa vaokopio..:p)

Hei nyt sitten, Metropolian esittävän taiteen TAVI-talo! Palautin jo kulkutunnisteenikin vahtimestarille, tänään. 

Mutta tämänpäiväinen tentti oli siis kypsyysnäyte. Sain eteeni kolme hyvää kysymystä:

1. Katsaus Rosen-terapian historiaan ja pääperiatteet?
2. Esimerkki Rosen-terapian soveltamisesta teatteriin?
3. Mitä opit opinnäytetyöprosessista? 

Suorastaan innostuin kysymyksitä! Oli sitä paitsi aika mukavaa olla tentissä, taas pitkästä aikaa!