Viime kesänä tein junamatkan Kataloniasta etelään, Murciaan saakka. Tänä kesänä kutsuu taas sama seutu: varasin lennot Alicanteen, joka on noin 500 km Barcelonasta etelään. Alicanten kaupunkiin en kuitenkan jää, vaan matkaan Murcian kautta bussilla Cartagenaan, jossa minulla on tuttavia.
Cartegenassa on kuin historian kuvakirjaan olisi tupsahtanut: ikivanhaa roomalaiskauden arkkitehtuuria, etelän elämän hiljaista poljentoa. Ei ole kiire. Juna tulee kun tulee. Ihmisiä katsotaan silmiin ja hymyillään, tervehditään. Ihmisiä teititellään. Nuoriso nousee seisomaan kun ruuhkabussiin saapuu harmaahiuksinen matkustaja.
Cartagenassa olen neljä yötä, ja jatkan sitten pieneen kylään Välimeren rannalle: Cabo de Palokseen, joka on La Mangan rantakohteen eteläkärjessä:
La Mangan eteläkärjessä viivähdän vaille viikon, jonka jälkeen etsiydyn jollain keinoin Alicanteen vielä kolmeksi yöksi. Olisin saattanut tulla samantienkin pois, mutta sain halvan lennon sunnuntain sijasta keskiviikoksi - ja toisaalta halvan ja hyvän majapaikan Alicantesta kolmelle yölle keskiviikkoon asti. Itse asiassa valittavana oli kallis suora lento sunnuntaina Alicantesta Helsinkiin tai halpa vaihtolento Arlandan kautta Helsinkiin keskiviikkona. Hntaero oli niin merkittävä, että sillä asuu kolme vuorokautta Alicanten keskustassa, rannan tuntumassa. Arvannette, ettei tarvinnut hirmusti miettiä kumman valitsen.
Oi kesäkuu, tulethan pian!
