Museo 3: Radio- ja TV-museo Mastola

Lahden vanha radiomuseo on uudistunut upeaksi elämystehtaaksi. Museo on kokemuksellinen ja toiminnallinen, ja tarjoilee historiaa ja faktaa sopivissa annoksissa. Minua viehättivät alakerran aarteet: vuosisadan makeimmat palat radio- ja tv-lähetysten historiaa. Veljenpoika innostui pihamaan lautasantenneista, joilla saattoi puhua pihan toiselle puolen toiseen lautaseen - ilman sähköä tai muuta digiä. Pelkin ääniaalloin.

Perheen pienimmät pääsivät tekemään oman TV-lähetyksen, joka taltioitui Mastolan kotisivuille katseltavaksi saatua koodinumeroa vastaan. Lähetykseen löytyi puvustamosta rekvisiittaa, ja käsikirjoitukseenkin olisi ollut apua tarjolla.

Radio- ja TV-tekniikasta kiinnostuneillekin on paljon nähtävää. Museoon on taltioitu kattavasti koko suomalaisen radio- ja TV-historian kaari. Parituntinen vierähtää noin vaan, joten ehkäpä toiste uudestaan.

Puolen tunnin välein auditoriossa non-stoppina esitettävä kymmenminuuttinen animaatio jäsenteli hauskalla tavalla radio- ja TV-historiaa, ääniaaltojen fysiikasta lähetyksen tekoon. Lapsetkin jaksavat katsoa animaation.

Afgaani Futsal

Kävin sunnuntaina seuraamassa futsal-turnausta, Helsingin Myllypuron loistavassa liikuntaparatiisi Liikuntamyllyssä. Tai tarkemmin ajatellen Pallomyllyn vierellä Arena Centerillä, siinä Myllypuron pallokenttien ja Liikuntamyllyn välissä. Sisähalliin oli organisoitu Suomen afgaanien futsal-turnaus, johon osallistui 21 joukkuetta ympäri maan. 

Iso hatunnosto "Jaakobin pojille" eli afganistanilaissyntyisille Yaghoubin veljeksille, jotka näemmä turnauksen organisoinnin taustalla olivat. Yksi heistä on jalkapallopiirien tuntema Mosa eli Moshtagh Yaghoubi, jalkapalloa HJK:n edustusjoukkueessa pelaava keskikentän taituri. Veljensä Hassan oli kuitenkin kaksipäivisen futsal-turnauksen koollekutsuja, ja organisaattori. 

Hassan Yaghoubi (numero 10) oli organisoinut upean turnauksen, joka kokosi taitavia futsal-joukkeita ympäri Suomen. Hallissa raikui iloinen darinkielinen (persian-) puhe. Nopeatempoiset, 25 minuutin mittaiset ottelut pelattiin kahdella eri kentällä.   

Neljä lohkoa, josta parhaat etenivät loppupeleihin. Tässä A-lohkon ottelujärjestys.

Yllätti lajin nopeus ja ketteryys. Pallo on futista pienempi, kuten kenttäkin, joten peli on nopeata (kuten käsipallossa) ja tiivistempoista. Rajaheittojen sijaan pallo annetaan kentälle potkulla.

Mostafa (vas.)

Yllätti myös se loistava tunnelma, joka afgaanien keskuudessa vallitsi. Kun olin yksi harvoista kantasuomalaisista hallilla, tulin huomatuksi - ja sataan kertaan kätellyksi sekä moneen kertaan toivotetuksi tervetulleeksi. Vanhemmat afgaanimiehet kävivät yksi toisensa jälkeen muistuttamassa, että leipää ja juustoa on tarjolla - ja hyvää olikin!

Kutoskentän tuomari oli loistava! Nopea, taitava ja eleetön.

Morteza

Paitsi futsalia, seurasin myös tuota afgaanijoukkueiden turnausyhteisöä ja sen käyttäytymistä. Moneen kertaan ehdin miettiä, mistä kaikesta nämä ihmiset ovat luopuneet, ja millaisia ihmiskohtaloita itse kunkin taustalla on. Kun kokonainen valtio ja  sen kansa/t ajautuvat hallitsemattomaan tilaan, aloitetaan väärinajattelevien puhdistus ja kynnelle kykenevät joutuvat jättämään maansa. Afganistanista on paettu jo vuosikymmenten ajan naapurimaihin, mutta elämä pakolaisena saattaa niissäkin olla turvatonta ja statuksetonta. Iran on lähettänyt afgaanejaan Syyriaan taistelemaan ym.

Järvenpään afgaanien kakkosjoukkue palaverissa.

Museot 1 ja 2: Kastelholman linna ja Ahvenanmaan Merenkulkumuseo

Ostin museokortin!
Vuoden aikana 68 euron sijoitukseni siis tuokoon uusia kokemuksia, mukavia museoita, hauskoja hetkiä!

1. Kastelholman linna, Ahvenanmaa 

Ensimmäisenä kävin Kastelholman linnassa, jonka portit museokortti avasi tuosta vaan! Emme osallistuneet suomenkieliseen opastuskierrokseen, vaan otimme kassalta lainaan ipadin, jolle oli taltitoitu 18 eri puheenvuoroa linnan eri osiin liittyen: historiaa ja faktatietoa. Kuten monessa muussakin museossa, Kastelholmassakin oli - sitten viime käynnin - panostettu toiminnallisuuteen. Lapsia varten linnassa oli tusina aarrearkkuja, joiden sisällä kussakin mielenkiintoinen tehtävä. Tehtävävihkon oikein täyttänyttä odotti sitten pikku palkinto kassalla! Kierros päättyi linnan juhlasaliin, jossa sai sovittaa päälleen keskiaikaikaisia asuja: haarniskaa tykötarpeineen, pyövelin viittaa hattuineen, linnan neidon asusteita jne.

Käyntimme kruunasi vielä pihamalla odottanut, keskiaikaiseen asuun sonnustautunut linnanvouti, joka opasti meidät jousiampujan pakeille. "Kolme nuolta kullakin", opasti suomea taitamaton jousiampujaoppaamme, ja auttoi tähtäämään olkitauluun. 

2. Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Maarianhamina

Laaja, monipuolinen museo! Esittelee monesta vinkkelistä merenkulkua ja sen historiaa. Kastelholman toiminnallisuudesta innostuneina otimme kassalta mukaamme lapsille suunnatun tehtäväkartan, joka kehotti ihan alkuun etsimään suurimman pienoismallilaivan. Rotankolojen ja meriaiheisten tehtävien siivittäminä tulimme kulkeneeksi museon läpi, joskin alakerrassa jäi osa tutkimatta: paljon on nähtävää ja koettavaa, eikä tällä kertaa puolitoistatuntisemme riittänyt ihan kaikkeen. Hieno museo! Museolaiva Pommerniin pääsee samalla sisäänpääsyllä.

Ahvenanmaalla pyörin

Toverini Mikko-Oskari, TEAK Avoimen dramaturgian kurssilta aikoinaan tutuksi tullut lahjakas mies, julkaisi viime talvena upouuden matkaoppaan Ahvenanmaan polkupyöräretkeilyyn. Ystäväni Mikko-Oskari on toimittaja ja intohimoinen polkupyöräilijä sekä Ahvenanmaan tuntija, joten kirjassa on kaikki kohdallaan. Sen innoittamana toteutin toissa viikolla kuusipäiväisen fillariretken Åålantiin. 

Matkaseurakseni sain kaksi kovakuntoista pyöräilijää, joten oli viisainta pitää päivämatkojen suunnittelu omissa näpeissäni, niin ne pysyivät kohtuullisina. Majapaikka löytyi koko viikoksi saaren keskeltä, Godbystä, Ålands Idrottscenterin vandrarhemmet. Se on keskeisellä paikalla, ja siitä on helppo lähteä suuntaan jos toiseenkin, eikä päivämatkoista tule mahdottomia. Paikka on minulle entuudestaan jo tuttu, joten sinne oli helppo mennä. Lisäksi Centerissä on myös Ahvenanmaan ainoa uimahalli, joka oli kiva lisä pyöräilypäivistä palautumiseen.

Ålands Idrottscenter on mainio paikka. Iso sisähalli, hulppea uimahalli, majoitustilaa ja mukava kahvila. Kesätyöntekijät puhuivat kovin monia kieliä, mutta eivät juuri suomea. Egentligen det var ingen problem för oss! 

Sopivimmat aikataulut löytyivät tällä kertaa niin, että pyörät auton perään ja Naantaliin, josta Finnlinesin uudella laivalla viidessä tunnissa Långnäsiin. Laivalla oli upea sauna ja poreamme, mutta buffetina myyty lounas oli kyllä aika vaatimaton. Paluumatkalla samalla reitillä asiat olivatkin ihan toisin päin: vaatimaton sauna, ei poreallasta mutta yltäkylläinen illallisbuffet! Pyöräretkeläiselle ruoka maistuu aina, ja sauna on mukava lisä!

Aurinko porotti niin, että hiki tuli ja naamaa punotti. Saltvikin kirkon pihassa tutkittiin karttaa.

Kastelholman linna niityn takana.

Maarianhamina, Sund, Kastelholma, Saltvik, Bomarsundin rauniot, Eckerö, Geta ja Godby. Paljon jäi vielä nähtävää, mutta ensi kesänä sitten taas? Ahvenanmaan pyöräreitit ovat tavattoman mukavia, ja maisemat miellyttävät. Uudet löydöt olivat Degersandin uimaranta ja Getan kalliot. 

¡Usted, Usted y Usted!*

*)=Te, te ja te!

Ca La Nurin tutussa ravintolassa maistui kuumana kesäpäivänä gazpacho.

Elämäni kirjassa (anteeksi tämä hirtehinen ilmaisu) avautui ihan uusi luku, kun 13 vuotta sitten ensi kerran astuin manner-Espanjan maankamaralle. Sitä ennen olin käynyt kerran-pari Kanariansaarilla, josta se innostus kieltä kohtaankin taisi lähteä. Kolmessatoista vuodessa on tukan väriin tullut sen verran harmaata, että nyt se on peruuttamatonta: olen tästä eteenpäin Espanjassa "Usted".

"Ustedia" on nyt kuultu taajaan. Espanjalaisille harmaantuva tukka on selkeä signaali: tuota ei sinutella. Toisaalta, mikäpä tuossa, teititelkööt rauhassa, lomallahan tässä ollaan. Ja lomalaiselle on kyllä palvelu pelannut, Ustedille. 

Montjuicilla pojat pelasivat vesipalloa: Barcelona vastaan Tarragona.

Viimeinen majapaikkani oli tosi kivalla sijainnilla, Montjuicin olympiakukkulan alapuolella, Paral-lellin metroasemalta kivenheiton päässä. Katu oli rauhallinen, ja huoneisto aivan loistava iso, tilava, keittiöllinen apartamentti. Kun sinne saavuin, vastassa oli Belton, nuori kundi, joka oli tullut päästämään minut studiooni, sillä osoitteessa ei ollut respaa, vaikka kaikki talon huoneistot saman majoitustahon omistuksessa olivatkin. 

Beltonin kanssa löytyi nopeasti hyvä yhteys. Ja kun tässä Ustedeja kuitenkin ollaan, annoin Beltonin hoidella kaikki asiat puolestani. Check-out sovittiin siten, että jätän perässäni oven kiinni. Belton kysyi arvioitua poistumisaikaani, ja tilasi samantien taksin keskiviikkoaamuksi. Minä olisin - jälleen kerran - tilannut taksin jo klo 05.30, että ehdin kentälle kello kuudeksi, mutta Belton oli määrätietoisesti sitä mieltä, että kahdeksan konetta varten ei arkiaamuna tarvitse Barcelonan kentällä olla kuin tuntia aiemmin. Belton kysyi, että saako hän antaa numeroni taksille, joka laittaisi WhatsApp-viestin kun on ovella. Kaikin mokomin! Helpoksi on tehty elämä! 

Ja niin saapui keskiviikkoaamuna taksi ajoissa ovelle. WhatsApp-viesti piippasi klo 06.21, että 5 minuutin kuluttua on Christian ovella. Ja taas sitä "Ustedia", että kuinka Usted puhuukin (lue: ääntääkin) niin hyvää espanjaa, ja onko Ustedilla muita lomasuunnitelmia, ja mihin aikaan Usted saapuu Helsinkiin, ja kuinka Usted siitä jatkaa matkaansa? Jutusteltiin rauhassa Christianin kanssa, joka tuossa tuokiossa ajoi minut kentälle, nousi autosta, nosti laukkuni, avasi oveni ja kätteli hyvästiksi, kuten Barcelonan taksit tapaavat tehdä lentokentälle matkustajan - tai ainakin Ustedin - jättäessään. 

"¡Que Usted tenga un buen viaje!" Hyvää matkaa Teille!

Calella, Maresme

Kehitys kehittyy

Onko tämä sitä tekoälyn kehitystä, kun huomisen lennon lähtöselvityksen tein juuri kotoa käsin netissä, tilasin boarding passin kännykkääni sekä katsoin tiedot arvioiduista jonotusajoista turvatarkastukseen, lähtöportin sijainnin ja arvion huomisesta lentonopeudesta määränpäähän (on mukavasti etuajassa)?

Helpoksi on mennyt. Takavuosina se lentokentällä laahustelu oli jonoa jonon perään, oikean portin etsiskelyä jne.

No, Espanjassa on hyvä varautua maltillisempaan teknologisen kehityksen käyttöönottoon. Siellä saattaa yhä joutua tietoa kyselemään ja haeskelemaan, vaikka Barcelonan kenttä moderni onkin. Mutta ei hätää, ihmiset auttavat kysymättäkin toisiaan, neuvovat perille, toivottelevat mukavaa päivänjatkoa...ja jos hiukan syvemmälle ajautuu jutustelemaan, pian jo varmistelevat että onhan herra jo syönyt, sillä siellä ja siellä ei välttämättä tähän aikaan ole ruokaa tarjolla. Tosin espanjalaiset ruoka-ajatkin on jo vanhassa muistissa, joten nälkää en tule näkemään. Ja ehkäpä Espanjassakin on viimeisen 10 vuoden aikana tehty jonkinlainen loikka uuteen aikaan: nythän ruokaa saakin siestan aikaan sieltä täältä, turistirannalla ainakin...ja saattaapa kaupungissa olla joku ruokakauppakin auki "ihan milloin sattuu" eli sunnuntaina, siestan aikaan ja ehkä joku jopa yölläkin!

Toivottavasti huominen matkanteko sujuu yhtä helposti kuin siihen valmistautuminen.
¡Hasta pronto, Calella!

Lomamoodiin

Vuoden urakka alkaa olla tehty, yhtä päivää vaille valmis. Asioita on urakoitu. Joku asia jää lomanjälkeiseen aikaan, ja jonkun ehtii vielä huomenna hoitaa. Jokavuotisen alkavan lomanodotuksen on jo tuntenut nahoissaan, eivätkä sitä pilanneet edes viimeöiset, vahvasti työntäyteiset unet. Oikeastaan uni oli oikein opettavainen kertomus ystävältämme Alilta, tuolta kaikkien edes jollain lailla tuntemalta Tajunnan Alilta, ihmisen parhaalta ystävältä. 

Ali laittoi minut unessani ratkomaan työasiaa, joka osoittautuikin melkoiseksi ansaksi: että jos sen olisi tehnyt, olisi itsensä suohon saattanut. Jouduin pohtimaan työdilemmaa pitkän aamuyön unenhortoiset tunnit, kunnes tein ratkaisun: jätän aikomani työasian tekemättä ja herään! Se oli hyvä päätös. Sängyn laidalla istuessani oivalsin, kuinka hyvin Ali minua opetti: nopein ei ole aina viisain, tilaa voi antaa jo nuoremmillekin, ja miettiäkin voi ennen kuin syöksyy toteuttamaan. Joskus on viisasta antaa asian vaan raueta, niin unessanikin.

Kun Tajunnan Ali minua näin hyvin valmisteli jo lomanjälkeisen aikaan, on myös aika alkaa päästämään työasioista irti. Mieli onkin jo liidellyt monta kertaa toiselle puolelle Eurooppaa, Katalonian Maresmen rantakylien ketjun loppupäähän, Calellaan. Tiistaina aion jo lounastaa Braseria Ca la Nurin (Riera 16, Calella, Barcelona, 8370, 08395 Calella, Barcelona, Espanja) katalaanikeittiön puutarhassa. Viime yön unissani vilahtivat myös hymyileväiset, puolitutut kondiittorin pitäjät, joiden kanssa tuppaan aina käydä jonkun sanan vaihtamassa. 

Mitähän kuuluu katalaaniparturilleni, minkälainen lie ollut Yolandan lasten kouluvuosi, mitä ajattelee Yolanda katalaanien itsenäistymispurkimyksistä nyt ja kuka lie vahtii tänä kesänä Crol Centerin altaita? Minkähän kirjan varaisi mukaan rannalle?

Kesähesa

Upea kesä valtasi toukokuun lopun! Talviteloilla ollut fillari kävi pikahuollossa, ja yhtä pinnaa uudenpana sillä pääsee taas mahtavia kesäreittejä pitkin lähialueille. Yksi suosikkireiteistäni menee - tietenkin -  Viikin peltojen kautta: Herttoniemen harju, Viikin laidunmaat, Arboretum, Viikinranta, Vanhankaupunginlahti...ja Toukolan kautta maauimalaan.

Koska kesä yllätti, piti varata piletit kesämatkallekin. Kolmen viikon päässä se jo onkin: lento Barcelonaan, ja tuttuun "kesämökkirantaan" Calellaan. Ohjelmassa on uintia olympia-altaalla (espanjalaiset puhuvat 50m altaista "olimpicos", olympia-altaina), rantaelämää, katalaanikeittiön herkkuja ja leppoisaa elämää Yolandan ja Alin kesäparatiisin uima-altaalla.

Heinäkuussa taas kutsuu Ahvenanmaa viikon pyöräretkelle.

Tule, loma, tule jo!

El Maresme, eli alue, joka alkaa heti Barcelonasta pohjoiseen Välimeren rannassa. Matarósta (kaupunki keskivaiheilla) olen ostanut yhdet kenkäni, Canet de Marissa (puolivälissä) alottanut espanjan opintoni, ja lomaillut olen Santa Susannan (pohj.) lisäksi Calellassa (pohj.). Fillariretkiä olen tenyt myös Sant Pol de Mariin, Arenyas de Mariin, Caldes d´Estraciin, Pineda de Mariin ja Malgrat de Mariin.  Katalaanikyliä kaikki tyynni.

Hyvää pääsiäistä!

Kotimatka Cartagenasta Helsinkiin vei aamusta iltaan, sillä pääsiäispyhinä Murcian maakunnassa bussit tietenkin ajavat sunnuntaivuoroin, joita on arkea harvemmin. Cartagenasta bussi Murciaan tulee kolmessa vartissa, yli korkeiden maastomuotojen, parhaimmllaan viisikaistaista autopistaa. Nyt päästiin lähtemään kymmenkunta minuuttia myöhässä, sillä edellisen vuoron matkustajalta olivat jääneet autoon aurinkolasit, ja kuljettaja laittoi meidät niitä etsimään apunaan. Vihdoin joku ne löysi; olivat lipsahtaneet niin ovelasti penkinrakoon, että etsiä piti!

Murcian kaupungissa oli odotettava melkein kaksi tuntia bussia Alicanten lentokenttää kohti. Löysin bussiaseman viereltä ihastuttavan appelsiinipuuparatiisin, jonka laidalla oli tyypillinen espanjalainen terassibaari, ja kukkivien appelsiinipuiden alla lämpimässä keskipäivässä paljon vapaita pöytiä ja tuoleja. Kaivoin Heikki Hector Harman elämäkerran 1. osion, Asflattihipin, esiin, ja uppouduin Hectorin muisteloihin. Nuoren murcialaistarjoilijan ensimmäinen kysymys olikin, että "Mitä sinä luet?" Kerroin Hectorista, ja utelias tarjoilija kuunteli tarkasti. Ruokaa ei baarissa ollut tarjolla, mutta tapasvitriinistä valitsin erittäin hyvää, huolella kypsytettyä liharuokaa, jonka lisukkeeksi tarjoilija suositteli marinoitua herkkusienimuhennosta. Maistui hyvin, tuorepuristetun appelsiinimehun kanssa!  

Espanjalainen pääsiäisviikko on kulkueita täynnä, kun Pyhän viikon eri viikonpäivinä
 tuodaan kaduille kulkueisiin kirkkojen pyhäinkuvat, koristeellisille kantolaveteille arvokkaasti aseteltuina, orkesterisoittokuntien ja asiaankuuluvien kantajien sekä saattajien vartioimina. 

Myös Cartagenan kaupunki on julkaissut (ammattilaiskuvaajien ottamia) kuvia meneillään olevasta Hiljaisesta viikosta, jotka tulkoon linkitettyä nyt tähän muutama ammattilaisen kuva (suluissa kuvan lähde).

Foto: https://semanasanta.cartagena.es/images/nuestra_semana/img_nuestra_02.jpg

Murcian yöt

Tämä kaikki on niin ihmeellistä. Kuin sadun maailmasta.
Ei tätä voi kännykameralla kuvata, tämä täytyy kokea itse.

Alla kuitenkin muutama räpsäys jokaöisestä tuhansien ja tuhansien ihmisten "esityksestä". Esitys-sanan laitoin sitaatteihin, sillä espanjalaisille tämä on "la prosecion", Pyhän Viikon rituaali, jota on edeltävä vuosi harjoiteltu.

Ennen kello kolmea yöllä ei siis asunnossani ole toivettakaan saada unenpäästä kiinni, sillä parvekkeeni alta kulkee koko länsimainen historia 10-kilometrisenä katunäytelmänä, koko Uuden Testamentin tarina, kristinoppi kymmenen kilometrin kulkuenäytelmään puettuna, sävellettynä ja kohtuullisen korkeatasoisella koreografiallakin vielä. Esiintyjiä on - jossei kymmentätuhatta - niin viisituhatta? Orkestereitakin on varmasti kymmeniä, ehkä pari-kolmekymmentä? Orkesterit soittavat upeita passiomarsseja, ja eri sääntökunnilla on vielä omat lyömäsoitinorkesterit puhllinorkesterien lisäksi.

Cartagenan Pyhästä Viikosta lisää Wikipedian espanjankielisessä artikkelissa.