Viime viikkoisen "Black Fridayn" alennusmyyntien siivittämänä aloitettiin työmaalla uusi viikko melkoisella "Black Mondaylla": YT-neuvottelujen irtisanomispäivällä. Aamupäivän ajan taisi itse kukin odotella puhelimen pirinää ja kutsua irtisanottavaksi. Joillakin puhelin pirisi, toisilla ei. Tunnelma oli kaikilla raskas ja ankea.
Päätin työpäivän punttisalille, hyvissä ajoin. Eipä siellä muita ollutkaan - paitsi neljä nuorta maahanmuuttajaa rautaa pumppaamassa. Aika mukavasti oli junioreilla suomi alkanut sujua - siitä onkin aikaa kun viimeksi puhuin kanssaan. Uusi kieli sujui jo niin hyvin, että saattoi keskustella. Kyselin kuulumisia, tutustuttiin ja vaihdettiin ajatuksia maailmanmenosta. Vuoden aikana oli opittu yhtä sun toista kielestä ja kulttuurista, kotiuduttukin jo. Vuoden takaiset pelokkaat ilmeet olivat kääntyneet hymyyn, nauruun ja iloon.
Tuskailin fysioterapeutin piirtämän ohjeen kanssa, että kuinka päin sitä vinotaljaa pitikään vetää, pyörällä kaatumisesta tärähtäneen olkapääni voimistamiseksi. Yhdessä tulkittiin ohjetta, hyvät neuvot sain kanssajumppaajilta. Siinä nuorukaisten hyväntahtoista jutustelua kuunnellessani ja liikesarjoja taiteillessani asettui maailmakin taas kohdilleen. Nuo ovat tulleet neljästä kolkasta maailmaa, kukin yksin tai kuka milläkin kokoonpanolla, alaikäisinä, sotaa ja väkivaltaa pakoon. Ja nyt sitten kuntosalilla iloisesti suomeksi keskustellen kavereiden kanssa kuntoilivat - kun muuta kaikille neljälle yhteistä kieltä ei ollutkaan.
