Liityin alkuviikosta Next biken, Lähipyörän, jäseneksi. Firma tarjoaa 30 maailmankaupunkiin kaupunkipyörät. Fillari varataan kännykällä paikan päällä, siis fillariasemalla, joita täällä Frankfurtissakin on vissiin viitisenkymmentä. Minua lähin löytyi hotellini kulman takaa, joten sinne siis.
Pyörät löytyivät helposti, mutta eihän niitä ollutkaan kuin kaksi vapaana. Molemmat lukossa, ja molemmissa fllareissa oma viisinumeroinen kodinsa. Sitten piti pirauttaa saksalaiseen numeroon, nimenomaan siitä kännykkänumerosta, jolla olin itseni jäseneksi rekisteröinyt. Ensimmäinen yritys ei tärpännyt, sillä minulta puuttui maakoodi, eikä sitä löytynyt fillariin painetuista teksteistäkään. Kun ei ohikaan kukaan sattunut kulkemaan, ryhdyin miettimään, että pääsenkö kännylläni nettiin maakoodia etsimään vai menenkö lähimpään liikkeeseen kyselemään. Sitten muistin, että minulla on berliiniläinen ystävä, Connie, jonka numeron edestä löytyi maakoodikin: Saksahan on 49, ja plussa eteen. Uusi yritys tärppäsi: automaatti englanninkielellä pyysi näppäilemään fillarin viisinumeroisen koodin. Kun sen olin tehnyt, ystävällinen ääni luetteli kuusinumeroisen salasanan siihen numerolukkoon, jolla fillari oli kiinni. Sain kuin sainkin lukon auki, joten hyppäsin fillarin selkään ja lähdin Frankfurtiin!
Pyöräreittejä oli mukavasti, ja jokivarsi oli kaunis. Fillarille tuli hintaa 2e/ tunti, joten ajelin surutta. Kun sattui parturiliike kohdalle, talutin fillarin ovelle asti ja kysyin, että onko vapaata. Tylsistynen näköinen tyttö ilahtui, olin ainoa asiakas! Fillari parkkiin ja lukkoon. Parturityttö kertoi olevansa itävaltalainen ja muuttaneensa vasta kuukausi sitten tänne, poikaystävänsä luo. Juteltiin niitä näitä ja tyttö valitteli haparoivaa englantiaan. Kehuin Wienin sillä 3 vrk kokemuksella, joka minulla kaupungista muutaman vuoden takaa on. Hiustenleikkuu ja pesu oli ihan suomalaisissa hinnoissa, mutta ehkä liikekin oli prameammasta päästä.
 |
| Yksisuuntaistakin saa ajaa POLKUPYÖRÄLLÄ vastakarvaan (ks. lisäteksti kielletty ajosuunta -merkin allla)! Ihmiset nkaupunki: autoilijat väsitävät pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. |
 |
| Juutalaisten hatausmaamuistomerkki |
Saksalaisten ystävällisyys yllätti: pyöräilijtä jutustelevat keskenään, tuntemattomia tervehditään ja ihmisille hymyillään kohdatessa. Polkupyöräilijoiden päälle ei yritetä ajaa autolla, kuten Helsingissä. Päinvastoin: fillareille annetaan tilaa, ja liikennesäännötkin ovat erilaiset: esim. yksisuuntaista katua saa ajaa polkupyörällä molempiin suuntiin!
