¡Usted, Usted y Usted!*

*)=Te, te ja te!

Ca La Nurin tutussa ravintolassa maistui kuumana kesäpäivänä gazpacho.

Elämäni kirjassa (anteeksi tämä hirtehinen ilmaisu) avautui ihan uusi luku, kun 13 vuotta sitten ensi kerran astuin manner-Espanjan maankamaralle. Sitä ennen olin käynyt kerran-pari Kanariansaarilla, josta se innostus kieltä kohtaankin taisi lähteä. Kolmessatoista vuodessa on tukan väriin tullut sen verran harmaata, että nyt se on peruuttamatonta: olen tästä eteenpäin Espanjassa "Usted".

"Ustedia" on nyt kuultu taajaan. Espanjalaisille harmaantuva tukka on selkeä signaali: tuota ei sinutella. Toisaalta, mikäpä tuossa, teititelkööt rauhassa, lomallahan tässä ollaan. Ja lomalaiselle on kyllä palvelu pelannut, Ustedille. 

Montjuicilla pojat pelasivat vesipalloa: Barcelona vastaan Tarragona.

Viimeinen majapaikkani oli tosi kivalla sijainnilla, Montjuicin olympiakukkulan alapuolella, Paral-lellin metroasemalta kivenheiton päässä. Katu oli rauhallinen, ja huoneisto aivan loistava iso, tilava, keittiöllinen apartamentti. Kun sinne saavuin, vastassa oli Belton, nuori kundi, joka oli tullut päästämään minut studiooni, sillä osoitteessa ei ollut respaa, vaikka kaikki talon huoneistot saman majoitustahon omistuksessa olivatkin. 

Beltonin kanssa löytyi nopeasti hyvä yhteys. Ja kun tässä Ustedeja kuitenkin ollaan, annoin Beltonin hoidella kaikki asiat puolestani. Check-out sovittiin siten, että jätän perässäni oven kiinni. Belton kysyi arvioitua poistumisaikaani, ja tilasi samantien taksin keskiviikkoaamuksi. Minä olisin - jälleen kerran - tilannut taksin jo klo 05.30, että ehdin kentälle kello kuudeksi, mutta Belton oli määrätietoisesti sitä mieltä, että kahdeksan konetta varten ei arkiaamuna tarvitse Barcelonan kentällä olla kuin tuntia aiemmin. Belton kysyi, että saako hän antaa numeroni taksille, joka laittaisi WhatsApp-viestin kun on ovella. Kaikin mokomin! Helpoksi on tehty elämä! 

Ja niin saapui keskiviikkoaamuna taksi ajoissa ovelle. WhatsApp-viesti piippasi klo 06.21, että 5 minuutin kuluttua on Christian ovella. Ja taas sitä "Ustedia", että kuinka Usted puhuukin (lue: ääntääkin) niin hyvää espanjaa, ja onko Ustedilla muita lomasuunnitelmia, ja mihin aikaan Usted saapuu Helsinkiin, ja kuinka Usted siitä jatkaa matkaansa? Jutusteltiin rauhassa Christianin kanssa, joka tuossa tuokiossa ajoi minut kentälle, nousi autosta, nosti laukkuni, avasi oveni ja kätteli hyvästiksi, kuten Barcelonan taksit tapaavat tehdä lentokentälle matkustajan - tai ainakin Ustedin - jättäessään. 

"¡Que Usted tenga un buen viaje!" Hyvää matkaa Teille!